Lättähattu kurkisti satama- ja teollisuusraiteille

Johanna Liukkonen

OULU Lättähatun vaunu Oulun asemalla on lauantaiaamuna tupaten täysi. Melkein kaikilla on kamera tai videokamera kädessä ja innostunut ilme kasvoillaan.

Rautatieharrastajien kevätretki on harvinainen mahdollisuus päästä kurkistamaan satama- ja teollisuusraiteiden päähän lättähatun kyydissä. ”Käydään ratojen päässä niin pitkällä kuin päästään. Siellä saa sitten kuvata kalustoa aidossa ympäristössä”, selittää Pohjois-Suomen Rautatieharrastajien (Porha) puheenjohtaja Matti Mäntyvaara kuvausintoa. Reitin varrella ovat esimerkiksi Vihreäsaaren öljysatama, Stora Enson tuloratapiha ja Oritkarin varikko.

Kyydissä on enimmäkseen aktiiviharrastajia, mutta reissulle pääsivät mukaan kaikki halukkaat.

Viisivuotias Lauri Helanen availee evääksi ostettua tikkaria kääreestä. Matka lättähatulla on ensimmäinen, mutta Pendolino-juna on tuttu Etelä-Suomesta. Isä Tapio toi poikansa ajelulle. Itse hän on ollut Rautatieharrastajien jäsenenä parisen vuotta. Innostus on peräisin lapsuudesta 1970-luvulta, jolloin Helanen asui Ratakadulla. Kotona on jonkin verran pienoisrautateitäkin.

”Ajattelin, että jos pojan kanssa voisi harrastaa niitä sitten, kun tämä on vähän vanhempi”, toivoo Helanen.

”Mun veturi on mennyt rikki”, selventää poika.

Pillit viheltävät. ”Ei ehdi enää puhua. Juna lähtee”, huomauttaa nuorimies ja syventyy katselemaan ikkunasta ulos.

Vieressä istuu kokeneempi junamies. Jorma Keskinen toimi kuljettajana 30 vuotta. Sen jälkeen eläkkeelläkin on jo vierähtänyt 24 vuotta. ”Vaimon kanssa piti lähteä ajelulle. Johan tässä on ehtinyt unohtua, kun on niin pitkän aikaa eläkkeelle jäämisestä”, Keskinen myhäilee.

Hän on kuljettanut myös tätä samaista vaunua. ”Vioista alkaen kaikki on tuttua”, hän hymyilee.

”Aluksi lättähatut olivat pienipyöräisiä ja tippuivat alas raiteilta. Tämä oli jo parempi. Iskunvaimentimet paranivat ajan myötä ja kyydistä tuli tasaisempaa”, hän muistelee.

Lättähattu ajelee nyt kolmen vaunun voimalla ensimäistä kertaa sen jälkeen kun rautatieharrastajat kunnostivat sen talkoovoimin. Viime syksynä tehtiin neitsytmatka itärajalle tilausajona.

”Jokainen pikkupoikahan haluaa veturinkuljettajaksi. Sieltä se kiinnostus rautateihin varmaan lähtee”, selittää puheenjohtaja Mäntyvaara rautatieharrastuksen suosiota.

Pekka Peura

Viimeiset lättähatut liikenteessä 1988

Lättähatun eli kiskoauton idea ja piirustukset tulivat Ruotsista. Valmetin lentokonetehdas alkoi valmistaa lättähattuja Tampereella vuonna 1954.

Tarkoituksena oli vastata nopeasti kasvavaan kumipyöräliikenteeseen. Lättähattu oli kuin kiskoille nostettu onnikka.

Ensimmäiset lättähatut sijoitettiin Oulun varikolle 1955, ja myöhemmin samana vuonna Joensuuhun ja Seinäjoelle.

Lättähattuliikenteen kultakautena voi pitää 1960-lukua. Viimeinen lättähattu poistui liikenteestä 1988, kun VR ajoi alas kannattamattomana pitämänsä lättähattuliikenteen.

Parhaimmillaan kiskoautoja kolkutteli rautateillä nelisen sataa vaunua. Niistä on säästynyt vain parikymmentä. Romuttamolle joutumiselta ovat pelastaneet lähinnä rautatieharrastajien yhdistykset ja museot.

Artikkelin lähde Kaleva