Puiston alla kaupungin aarreaitta

Kaivaminen toisi esiin löytöjä, toisaalta ne ovat nyt hyvässä tallessa

Liisa Laine

OULU Franzenin puiston alla on takuuvarmasti Oulun arkeologinen aarreaitta. Kyseessä on osa kaupungin vanhinta ja arvokkainta aluetta, jonka rauniot todennäköisesti vain tasattiin vuoden 1822 palon jälkeen ja jätettiin päälle kasatun maan alle.

Jo samoilla seuduilla sijainneen Ynninkulman ja Tuomiokirkon kaivauksissa löydettiin valtava määrä kaupungin historiaa. Pohjois-Pohjanmaan museon rakennustutkija Pasi Kovalainen pitää todennäköisenä, että puiston alta tulisivat esille paloa edeltävän ajan katurakenteet ja kortteleiden jäänteet.

Se, milloin aarreaitta avataan, on toinen juttu.

Jos Franzenin puisto päätetään muuttaa aukioksi, olisi ennen varsinaisten rakennustöiden aloittamista edessä vuosien kaupunkiarkeologiset kaivaukset.

Vaikka puiston uumeniin kätkeytyy arkeologin silmin mielikuvituksellinen sisus, eivät Kovalaisen sormet sentään vielä suoranaisesti syyhyä:

”Se on niin iso prosessi, ettei siihen luultavasti rahoitusta aivan heti löydy. Kyllä se varmasti jossain vaiheessa ajankohtaiseksi tulee. Arkeologisesti ajatellen se on ykkösluokan paikka.”

Tuomikirkon kaivauksiin osallistunut arkkitehti Weikko Kotila ei sen sijaan peittele intoaan. Vastaavaa tilaisuutta ei tule. ”Tämmöisiä kaivauksia ei Oulussa ole laajemmassa mitassa koskaan tehty. Olisi kaupunginvaltuustolta aivan mahtava päätös sijoittaa kunnolla rahaa menneisyyden tutkimukseen vaikka kaupungin täyttäessä vuosia.”

Kaupunkiarkkitehtuuriin erikoistunut tutkija, arkkitehti Kaarina Niskala ei pitäisi asialla kiirettä. Hän kannattaa puiston säilyttämistä niin kauan, kun se hyvältä tuntuu. Arkeologian aarteet pysyvät kyllä tallessa ja ne voidaan ammentaa sieltä sitten, kun tutkimusmenetelmät ovat kehittyneet ja rahaa saadaan tarpeeksi. Esimerkiksi vuoteen 2005 ja kaupungin 400-vuotisjuhliin ei hänen mielestään vielä kannata tähdätä.

Aiemmissa tätä kaupunginosaa koskevissa kaivauksissa on päästy jopa 1300-luvulle saakka. Niiltä ajoilta on luultavasti peräisin 10-20 senttiä paksu peltokerros, joka paljastui Kuvernöörin kiinteistön paikalla olleen Ynninkulman kaivauksissa 1980-luvulla.

Lääninhallituksen lisärakennustyömaalta puolestaan löytyi aikoinaan ahkio, joka radiohiilimittausten perusteella on 1400-luvulta. Todennäköisesti seutu on ollut suistomaana myös vilkas markkinapaikka.

Oulun ykköspaikkaa

Kaupunkirakenteen hahmottuessa 1600-luvulla alue oli jo Oulun ykköskaupunginosaa kirkkoineen ja raatihuoneineen. Kun kaupunki vuonna 1605 perustettiin, kadut ja korttelit olivat vielä hyvin epäsymmetrisiä, eikä niissä ollut muuta logiikkaa kuin että parhaat paikat rakennettiin ensin.

Nykyisen Franzenin puiston Kirkkokadun puoleisella laidalla on ennen paloa ollut lääninsairaala, jonka rakennukset ostettiin vuonna 1799 tuomari Johan Polvianderilta ja hänen vaimoltaan Ebba Charlotalta. Sairaalaan kuului useita rakennuksia mielisairaalasta lähtien.

Torikadun puolella oli pormestari Abel Timmingin kartano (vuoden 1783 kartassa omistaja on kauppias Lundman). Välissä on pari muuta tonttia, joista toisessa on asunut muun muassa raatimies Spolander.

Naapurissa, nykyisen Lyseon tienoilla oli raatihuone ja tori.

Tori ei välttämättä ulotu Franzenin puistoon saakka, mutta naapuritontit olivat tietenkin siihen jotenkin yhteydessä, arvelee Kovalainen.

Kirkon ympäristötontit olivat yleensä kaupiaitten hallussa. Lähinnä kirkkoa oli hautausmaa, mutta se ei ulottunut nykyisen Franzenin puiston alueelle, joten hautoja kaivauksissa tuskin paljastuisi. Tuomiokirkon kaivauksissa 1990-luvun lopussa niitä tuli esiin sadoittain.

Oulun arkeologista historiaa tutkitaan Kovalaisen mielestä nykyisin huomattavasti järjestelmällisemmin kuin ennen, jolloin kohteet tulivat vastaan enemmän tai vähemmän vahingossa.

”Esimerkiksi lääninhallituksen lisärakennuksen töiden yhteydessä 1970-luvulla tehty löytö oli sattuma. Kuinkahan paljon muuta tavaraa siinä samalla meni hukkaan? Tuomiokirkon kaivaukset 1990-luvun lopussa tehtiin sen sijaan järjestelmällisesti.”

Weikko Kotilan mielestä Oulussa on annettu huonosti rahaa kaupunkiarkeologiaan. Hän kuvailee kohteita lähinnä lain velvoittamiksi pelastuskaivauksiksi. Oikeata vapaaehtoista menneisyyden tutkimusta ei ole juurikaan tehty.

”Nytkin tuntuu, että jos Franzenin puistoon kajotaan, se on pakko eikä mahdollisuus. Ihmiset olisivat kuitenkin tavattoman kiinnostuneita kaupungin menneisyydestä ja jäänteistä.”

Kotila ei pitäisi ihmeenä, vaikka puiston kaivaukset antaisivat aihetta pienimuotoisen arkeologisen museon perustamiseen. ”On hienoa, miten turkulaiset on sen homman oivaltaneet. Aboa Vetus et Ars Nova on mahdottoman suosittu museo. Jotain samantyyppistä voisi varmasti suunnitella myös Ouluun.”

Arkisto

Tuomiokirkon alla. Aiemmin arkeologiset löydöt tulivat esiin lähinnä sattumalta. Oulun tuomiokirkon korjaustöissä kaivaukset tehtiin jo järjestelmällisesti.

Artikkelin lähde Kaleva