Pari sanaa ministerille

Liisa Laine

II Ministerillä on minuuttiaikataulu. Päivään pitää mahtua paljon: yhdestä ovesta sisään ja toisesta ulos. Päivää ja näkemiin.

Alue- ja kuntaministeri Martti Korhonen (vas.) piipahti maanantaina Iissä seutukunnan vieraana. Aikaa oli varattu ruhtinaalliset viisi tuntia. Yhtä yritysvierailukohdetta varten se teki silti vain 30 minuuttia. Siihen oli saatava tärkeimmät kuulumiset mahtumaan aasta ööhön. Prosessi läpi pikakelauksella - ja eikun seuraavaan paikkaan.

Iilaakson teollisuuskylän jälkeen ministeri olikin jo vartin myöhässä. Nordic Veneersin toimitusjohtaja Hannu Kurkela ei kuitenkaan pienistä hermostu, eivätköhän ne sieltä tule. Kaikki kolme kalvoa ovat valmiina piirtoheittimellä ja virvoitusjuomapullot rivissä. Pari sanaa alkuun, sitten kierros hallissa, siinä se.

Sattumoisin juuri samana päivänä hallin vieressä on ryhdytty kaivamaan monttua biojätevoimalaa varten. Myös ministeri noteeraa asian, mutta kuopan reunalla ei käydä kurkistamassa.

Yritys on erikoistunut koivu- ja mäntyviilun valmistukseen. Kohde ei ole aivan jokapäiväinen ja poikii paljon kysyttävää: ”Paljonkos tulee viilukilolle hintaa ja mitenkäs paljon sitä yhdestä kuutiosta saa?”

Kilohintaa Kurkela ei ole tullut laskeneeksi, mutta viilun kuutiohinta vaihtelee laadusta riippuen 8 000 markan ja 50 000 markan välillä. Yhdestä kuutiosta saa 1 500 neliötä viilua. Tavaraa menisi kaupaksi nykyistä enemmänkin, mutta raaka-aineen saannin kanssa tekee tiukkaa. Rajan takana Venäjällä on käytävä viikottain ja puut valikoitava melkein yksitellen.

Tehdassalissa ihmetellään jyskyttäviä siivutuskoneita ja hypistellään viilupinoja. Sitten kunnanjohtaja Tuure Leinonen vilkaisee merkitsevästi kelloonsa ja seurue siirtyy ulko-ovelle. Kurkela kaivaa ministerille vielä esitteen kotiinviemisiksi.

Seuraavaksi siirrytään vesi- ja viemäriosastolle. Ensimmäisenä kohteena on viilutehtaalta kilometrin päässä sijaitseva Propipe, joka tekee jätevedenpuhdistusjärjestelmiä. Myöhemmin käydään vielä Greenrockissa, joka on erikoistunut aivan toisenlaiseen jätevedenpuhdistusjärjestelmään.

Propipen pihalla ihastellaan alkajaisiksi hyvää järjestyksenpitoa. Valtavat mustat muoviosat ovat kaikki siisteissä riveissä tai muissa muodostelmissa.

Erityisen vaikutuksen tekee muutaman neliön aitaus, jossa on kuulemma kaikki jäte, mitä yrityksestä on sen toiminnan aikana tullut. ”Ja eiköhän noillekin vielä jokin käyttö löydetä”, arvelee toimitusjohtaja Hannu Kajava.

Tehtaanjohtaja Alpo Vainionpää osoittaa jäteaitauksen nurkassa olevaa polkupyörää. Se ei olekaan mikä tahansa mankeli, vaan itse asiassa firman alkuvuosien vartiointijärjestelmä. Viimeinen vuorossa ollut työntekijä kävi illalla ennen lähtöään ajamassa pyörällä jäljen lumihankeen varkaiden pelotukseksi.

Sittemmin ovat talon hälytysjärjestelmät kyllä kehittyneet, ja vartioitavaakin tullut lisää.

Vanhojen muistelemiseen onkin aivan erityisen hyvä syy. Täsmälleen tänään, kuinka ollakaan, on tullut kuluneeksi tasan 11 vuotta siitä, kun ensimmäinen toimitus lähti yhtiöltä eteenpäin, tarkemmin sanottuna Ruotsiin.

Ministereitä ei käy kylässä joka päivä, joten molemmat merkkitapaukset päätettiin yhdistää. Kahvipöydässä odottaa kermakakku ja laseissa helmeilee shampanja.

Kuntaministeri ottaa alkoholitonta ja torjuupa vielä mansikkakakun kiusauksetkin!

Kahvi kuitenkin kelpaa. Sen höysteenä menee sujuvasti alas yrityksen tietopaketti. ”Alussa meillä oli kasa rautaa, kaheksan päättäväistä miestä, hyvä mielikuvitus ja käytetty lypsykone. Tänä päivänä meitä on 25 propipeläistä ja pieni epäilys, että jossakin niitä lypsykoneen osia vielä pyörii”, aloittaa Kajava.

Lypsykoneesta saatiin käyttökelpoisia osia yrityksen koneisiin. Eihän niitä valmiina voinut mistään ostaa.

Puhdistusjärjestelmän periaatteetkin tulevat tutuksi. Ministeri haluaa tietää, montako kertaa sakokaivo on tyhjennettävä. ”Kerran pari vuodessa”, opastaa Kajava.

Jarmo Kontiainen

Artikkelin lähde Kaleva