Oulusta suursatama

Tervehdys Arkangelin kaupungista! Siellä pidettiin huhtikuun puolessa välissä suurseminaari pienyrittäjyydestä ja Suomen ja Luoteis-Venäjän yhteistoiminnasta. Tähtinä olivat venäjää puhtaasti puhuvat suomalaiset kansanedustajat Paula Lehtomäki (keskusta) ja Kimmo Kiljunen (SDP) ja riviedustajina suomalaiset tiedemiehet ja tutkijat. Vastaavasti Arkangelin paikallishallinto, yrittäjät ja yliopisto ottivat aktiivisesti osaa kokoukseen.

Samaan aikaan avattiin monta sataa kilometriä lännempänä lähellä Suomen rajaa rataosuus Lietmajärvi-Kotshkoma. Uusi rataosuus yhdistää Kotshkoman ja Lietmajärven kylät, jotka ovat noin 120 kilometriä toisistaan. Se lyhentää junamatkaa Suomesta Vartiuksen ja Kostamuksen kautta Murmanskin pääradalle satoja kilometrejä ja avaa uuden tärkeän käytävän Suomen ja Venäjän välillä.

Säännöllisen liikenteen on tarkoitus alkaa uudella rataosuudella viimeistään elokuussa. Se tarkoittaa samalla, että Arkangeli ja Oulu ovat nyt saman rataosuuden eri päissä.

Kyseessä on Pohjois-Euroopan suurin geopoliittinen muutos toisen maailmansodan jälkeen. Alueet, jotka ovat vuosisatoja olleet Venäjän periferiaa, avautuvat nyt mailmankaupalle. Jotain samankaltaista koettiin silloin, kun Siperian rata avattiin ja syntyi yhteys Aasian ja Euroopan välille. Tuota rataa oli ollut rahoittamassa muiden muassa. pankkiiriliike Rotschild, joka nytkin on mukana avaamassa ”pohjoista korridooria”.

Venäläisen finanssilehden mukaan Rotschildin pankkiiriliike olisi valmis investoimaan 5,6 miljardia dollaria uuden pohjoisen liikenneväylän avaamiseen. Se on huikea summa tilanteessa, jossa koko Venäjä sai viime vuonna 2,9 miljardia dollaria suoria ulkomaisia investointeja hankkeilleen.

Mikä sitten tekee ”pohjoisesta korridoorista” niin mielenkiintoisen? Vilkaisu karttaan paljastaa asian laidan. Rataosuus Oulusta Arkangeliin jatkuu kohden Komin tasavaltaa, jossa on edelleen toistasataa kilometriä pitkä katkos. Mutta jos tuo katkos ja muutamat muut lyhyet radanpätkät kyetään rakentamaan, on syntynyt pohjoinen väylä Oulusta Vladivostokiin. Se muuttaisi koko Venäjän ja Pohjois-Euroopan geopolitiikan.

Tämän muutoksen rajuutta ei heti käsitä, ellei muista sitä, miten neuvostovalta oli rakennettu. Jos halusit soittaa Tallinnasta Riikaan, puhelu ohjattiin Moskovan kautta. Jos katsotaan, miten entisen Neuvostoliiton rataverkko oli rakennettu, niin kaikki radat johtivat säteittäin Moskovaan. Leningradista Moskovaan, Varsovasta Moskovaan, Kiovasta Moskovaan, Arkangelista Moskovaan, Vladivostokista Moskovaan. Puhelinverkot, sähköverkot, kaikki noudattivat samaa hierarkkista kaavaa.

Ja nyt, vuonna 2002, on mahdollista avata suora rautatieyhteys Arkangelista Ouluun. Se on historiallinen muutos, jos se pannaan toimeen.

Ei ehkä ole edes syytä kiirehtiä. Kokemuksesta tiedämme, että Venäjällä monet tahot haluavat jarruttaa maan todellista avautumista läntisille markkinoille tai ainakin kerätä itselleen sopivaksi katsomansa korvaukset tästä avautumisesta. Karjalan tasavallassa ei olla kiinnostuneita Komin tasavallan menestyksestä, Arkangeli ajattelee tulevaisuuttaan oman satamansa ja Norjan kautta avautuvan konttiliikenteen kautta, ja Moskova haluaa verottaa kaikkia.

Venäläiset eivät haluaisi myydä raaka-aineita, vaan valmiita tuotteita. Mutta valmiita kilpailukykyisiä tuotteita kyetään tekemään vain ulkomaisen tietotaidon avulla. Siksi kuullaan jatkuvasti tarinoita siitä, kuinka edullista olisi investoida Venäjälle.

Tunnen todennäköisesti kaikki ne suomalaiset investoijat, jotka ovat menestyneet Venäjän markkinoilla. Heidän sanomansa on yksiselitteinen. Venäjällä täytyy olla kärsivällinen, luoda omat verkostonsa, suhteensa ja kehittää strategiaa avautuvien mahdollisuuksien mukaan. Ne voivat olla huikeat. Toisaalta riskit ovat suuret, mutta niitä voidaan vähentää tietotaidolla.

Oulu on valtava mahdollisuus. Voi olla, että venäläisiltä ja suomalaisiltakin menee muutama vuosi laskea kuljetuskustannuksia Arkangelista Ouluun ja takaisin, muutama vuosi miettiä, kuinka paljon Oulussa pitäisi olla venäjän kielen taitoista henkilökuntaa ja vastaavasti Arkangelissa suomen ja ruotsin kielen taitoisia. Lahjoitimme viime matkallamme stipendin Arkangelin Pomorin yliopiston lahjakkaimmille suomen kielen opiskelijoille. Siitä ura avautuu yhteistyölle.

Näen sieluni silmillä, miten Oulu, pohjoisen Suomen korkeateknologiakeskus löytää Arkangelin alueen, Severodvinskin ja Plesetskin kosmodromin. Viimeksi mainitut ovat Venäjän sotateollisuuden mahtavimmat Neuvostoliiton ajoilta jääneet keskukset, jotka Venäjän Federaatio on perinyt.

Siellä on enemmän tietotaitoa, insinöörejä ja ydinfyysikkoja kuin koko Skandinaviassa. Nopeimmin on mahdollista hyödyntää Arkangelin alueen raaka-aineita, joiden kuljettaminen Oulun kautta maailmanmarkkinoille merkitsisi uusia mahdollisuuksia Suomen pohjoisille satamille.

Katselin siinä kuljeskellessani Vienan jokea, joka virtaa Arkangelin ohi. Se oli vielä huhtikuun puolessa välissä tukevasti jäässä. Mutta pian se ryskyen vapautuisi. Tässä prosessissa me haluamme olla mukana. Emme sivustakatselijoina, emme hyötyjinä, vaan aitoina kumppaneina, koskenlaskijoina ja jonkinlaisina tervaporvareina.

Ilmari Susiluoto

Artikkelin lähde Kaleva