Vankien hauta kuntoon Raahessa

Tampereella asuvat sukulaiset haluaisivat rahoittaa joukkohaudan rakentamista.

Pelon ilmapiiri on hidastanut tiedon leviämistä vankileirin tapahtumista.

Timo Myllykoski

Raahe

Raahessa aloitettu varainkeruu vuoden 1918 punavankien joukkohaudan kunnostamiseksi on törmännyt lupaongelmaan. Rahalahjoituksia olisi tulossa myös Tampereen seudulta, mutta Raahen vankileirin muistomerkkitoimikunta ei saa ottaa niitä vastaan.

– Tampereelta on tullut yhteydenottoja ihmisiltä, joiden sukulaisia pitäisi olla Raahen joukkohaudassa. He haluaisivat ehdottomasti osallistua keräykseen, mutta meillä on keräyslupa vain Oulun poliisipiirin alueelle, muistomerkkitoimikunnan taloudenhoitaja Lauri Maarala kertoo.

Hän sanoo poliisin ilmoittaneen, että mahdolliset Oulun poliisipiirin ulkopuolelta tulevat rahat on palautettava lahjoittajilleen.

– Se on käytännössä mahdotonta. Nyt pitää selvittää, miten saisimme keräysluvan kattamaan myös Tampereen alueen, hän toteaa.

Kansalaiskeräyksellä tavoitellaan 40 000:ta euroa joukkohaudan kunnostamiseen.

Joukkohaudassa Haaralan hautausmaalla lepää pääasiassa Tampereen seudulta kotoisin olevia punakaartilaisia. He menehtyivät Suomen sisällissodan vankileirillä Raahessa.

Muistomerkkitoimikunta aikoo kaiverruttaa haudalle kaikkien vainajien nimet. Takarajana haudan kunnostamiselle pidetään vappua 2018, jolloin tapahtumista tulee kuluneeksi sata vuotta.

Parhaillaan selvitetään joukkohaudassa lepäävien punavankien lukumäärää ja nimiä. Erään tiedon mukaan vainajia olisi 142, toisen tiedon perusteella 169.

– Perimätieto vankeja hautaamassa olleelta raahelaiselta on ehkä tarkinta tietoa vankileirillä kuolleiden määrästä. Vertailemme eri lähteistä saatuja nimilistoja, ettei kenenkään nimi ainakaan jäisi pois, Lauri Maarala sanoo.

Vainajille halutaan myös nimikohtainen siunaaminen, koska sellainen on edelleen tekemättä.

Maarala on 45 vuoden ajan laulanut vuosittain Raahen Laulutoverien kuorossa punavankien haudalla.

– Kuvittelin, että vangit on haudattu arkuissa, mutta viime keväänä minulle paljastui, että vainajat on vain kärrätty ja kipattu hautaan niissä ryysyissä, mitä heillä on sattunut päällään olemaan. Siinä vaiheessa tuli tunne, että hauta ja sen ympäristö pitää laittaa kuntoon.

Sisällissodan tapahtumiin Raahessa perehtynyt kirjailija Pekka Jaatinen tietää vankileirin olevan myytti kaupungissa. Hän sanoo pelon ilmapiirin hidastaneen tiedon leviämistä vankileirin julmasta arjesta ja edistäneen myytin syntymistä.

– Julmuuksia tekivät ja niiden tekemistä edesauttoivat toiminnallaan henkilöt, jotka olivat merkittävässä asemassa tai nousivat 1918 jälkeen merkittävään asemaan Raahessa. Vallalla oli vuosikymmeniä kestänyt pelon ilmapiiri.

Vankileirin todelliset tapahtumat ovat olleet Jaatisen mukaan vasemmistopiirien tiedossa Raahessa. Hän sanoo tietoa olleen myös heillä, jotka ylläpitivät leiriä, ja ainakin osittain heillä, jotka toimittivat ruokaa vangeille.

Hengissä selvinneet entiset vangit pelkäsivät vielä vuosikymmeniä myöhemmin puhua kokemuksistaan leirillä. Jaatinen kertoo lähes 50 vuoden takaisesta äänitteestä, jossa leirillä vankina ollut Vilho Kauppila kertoo olleensa hautaamassa 169:ää leirillä kuollutta ihmistä.

– Hän oli suostunut puhumaan, kun haastattelija oli vakuuttanut, että enää ei tarvitse pelätä. Kauppila siis pelkäsi vielä 1960-luvun lopulla joutuvansa puheistaan linnaan.

Fakta