Valon ja symbolien tulkitsija
Kun on Limingassa syntynyt, kasvanut ja elänyt, eihän parempaa paikkaa maailmassa olekaan, Matti Lampi sanoo.
Matti Lampi ottaa käteensä pensselin, joka alkaa tanssia työn päällä harkittua kuviotaan.
Taidemaalari istuu kaikkein pyhimmässään, ateljeessa, jossa on syntynyt vuosien varrella lähes tuhat työtä. Näistä jäljellä on enää noin 750, koska nuoruuden kiivastuksissaan hän heitti parisataa työtä roviolle.
Pikkuruinen ateljee sijaitsee 1850-luvulta peräisin olevan aitan toisessa kerroksessa. Aitta taas pötköttää Lammen kotitalon pihalla, sen reunassa Villenkujalla Limingassa.
Radiosta kuuluu klassista musiikkia, joka antaa sitä kuuluisaa inspiraatiota.
– Musiikki soi aina taustalla, mutta usein käy niin, että ei muista lainkaan, mitä sieltä on tullut, kun maalaaminen on vienyt mennessään, Lampi kertoo.
Kun puhutaan Limingasta ja taidemaalarista, jonka sukunimi on Lampi, ei voida sivuuttaa Vilho Lampea, joka 1900-luvun alussa nousi valtakunnan kuuluisuuteen.
– Ensimmäiset kymmenen vuotta olin taidemaalarina mestarin veljenpoika. Nyt sanotaan, että Vilho Lampi on minun setäni.
Vanhempien kotitalo 1950-luvun Limingassa näytti Pikku-Matille suuntaa.
– Seinät olivat täynnä Vilho Lammen maalauksia. Oli ehkä luonnollista, että minäkin aloin maalata. Niinpä sain 14-vuotiaana isältä öljyvärit käteen, hän muistaa.
Aluksi Matti Lammen työt jopa muistuttivat hänen setänsä tyyliä, mutta vuodet hioivat lopputulokseen persoonallisia piirteitä.
– Aluksi se oli täplämaalausta, ja sekoittelin värejä surutta. Sittemmin opettelin uuden tekniikan, ja olen tehnyt täpläpohjan päälle läpikuultavia kerroksia, joita saattaa olla yli sata. Maalataan ja kuivataan, maalataan ja kuivataan. Sitä voi olla loputtomasti, ja siksi prosessi on hidas, nopeimmillaan kolmisen kuukautta.
Lammen kansainvälisesti tunnetut esikuvat ovat ranskalainen neoimpressionistisen koulukunnan perustaja Georges Seurat sekä hollantilainen Vincent van Gogh.
Teoksissaan Lampi haluaa korostaa valon ja symbolien merkitystä. Monesti hän tekee maiseman, jota ei ole olemassakaan.
– Taulussa voi olla risteymä jopa 12:sta eri maisemasta.
Esimerkiksi hän näyttää olohuoneensa seinällä olevan taulun, jossa on pohjalainen latomaisema kaverinaan kreikkalaisia – olisivatkohan ne joonialaisia – pylväitä.
– Tärkeintä on kuitenkin valo. Katso, miten hienosti se osuu ladon seinään, hän ihastelee.
Taiteilija ei mielellään itse selittele taulujen symboliikkaa vaan antaa mieluummin katsojan pureskella sanoman rauhassa.
– Joskus on hauskaa, kun katsoja löytää taulusta symboliikka, jota en itse siihen ole suunnitellut tai tarkoittanut.
Lammen luomisvoima on edelleen vahva. Hän väittääkin, ettei hänen ammatistaan jäädä eläkkeelle. Maalausvirettä kalvaa vain alan ”ammattitauti”.
– Kun on 50 vuotta istunut tärpättipullon vieressä, silmät valuvat vettä ja nokka verta.
Taidemaalarille Liminka aavoine maisemineen on aina ollut suuri innoituksen lähde.
– Kun on täällä syntynyt, kasvanut ja elänyt, ei parempaa paikkaa maailmassa olekaan. Täällä näkee kauas, Lampi avaa.
– Kun ajaa autolla nelostietä pitkin etelästä pohjoiseen, jossain Pyhäsalmen kohdalla alkaa tuntua, että nyt ollaan tulossa kotiin.
FAKTA
Limingassa.
Valmistui opettajaksi Raahen seminaarista 1969 ja erikoistui myöhemmin kuvaamataidon opettajaksi, jona toimi 14 vuotta Limingan yhteiskoulussa, peruskoulussa ja lukiossa.
Opiskellut maalaustaidetta yksityisesti useiden taiteilijoiden johdolla. Vuodesta 1984 vapaa taidemaalari.
Ensimmäinen taidenäyttely 17-vuotiaana 1964 Oulussa.
Näyttelyitä vuosien varrella noin 140. Eri töitä noin 750.
Toiminut taiteilijajärjestöissä sekä Oulun että valtakunnan tasolla.
Ollut perustamassa Vilho Lampi
-museota ja toiminut sen vetäjänä 45 vuotta. Suunnitteilla näyttely sinne vuodeksi 2018.
Harrastaa lukemista, suunnistusta ja luonnossa liikkumista.
Perheeseen kuuluvat vaimo, kaksi poikaa ja kolme pojanpoikaa.
Merkkipäivänään matkoilla.
Kun Matti Lampi oli nuori mies, tauluja syntyi yksi päivässä, kaksi parhaassa. Koska maalaustekniikka on nykyään eri, yhden teoksen työstämiseen menee aikaa nopeimmillaan kolme kuukautta.
Artikkelin lähde Kaleva 29.01.2017.