Uuttera historioitsija ja kulttuuripersoona

Kuolleita

Harri Turunen. Paikallishistorian ja kulttuurin parissa elämäntyönsä tehnyt filosofian maisteri Harri Turunen kuoli 27. marraskuuta vaikean sairauden murtamana. Hän oli syntynyt Oulaisissa 28.2.1952.

Ylioppilaaksitulonsa jälkeen hän opiskeli Jyväskylän yliopistossa pääaineenaan Suomen historia ja valmistui filosofian maisteriksi vuonna 1980.

Opintojen jälkeen Turunen toimi vuosina 1980-1983 tutkijana muun muassa vesihallinnon sekä Oulaisten kaupungin palkkalistoilla. Vuodet 1983–1991 Turunen työskenteli sanomalehti Liiton Pyhäjokialueen aluetoimittajana, ja 1991 lopusta lähtien vapaana kirjoittajana.

Kiintymys kotimaahan ja kotiseutuun näkyy Turusen erittäin runsaassa kirjallisessa tuotannossa, johon sisältyy yli 30 historiateosta niin kuntien, seurakuntien, eri laitosten kuin yhdistystenkin piiristä. Lisäksi hän oli mukana toimittamassa ja kirjoittamassa lukuisia muita teoksia ja artikkeleita paikallishistoriaan liittyen.

Varsinkin henkilöhistoria oli lähellä Turusen sydäntä, mikä näkyy muun muassa pohjoispohjalaista kulttuuriperintöä tallentavaan KirjastoVirmaan tehtyinä lukuisina artikkeleina. Turusta arvostettiin laajalti historiankirjoittajana muun muassa kirjojen helppolukuisuuden, tiivistämisen taidon ja inhimillisen näkökulman esille ottamisen ansiosta.

Paitsi erinomaisena kirjoittajana, Turunen tunnettiin vahvana kulttuurivaikuttajana niin kotikaupungissa ja Pyhäjokialueella kuin kansallisellakin tasolla Suomen Kotiseutuliiton kautta.

Lukuisista luottamustoimistaan Turunen palkittiin muun muassa Oulun Historiaseuran Olaus Magnus -palkinnolla, paikallislehdistön Antti-patsaalla ja kaupungin kulttuuripalkinnolla.

Rakennetun ympäristön säilyttäminen oli Turuselle erittäin tärkeää, ja viimeisimmäksi toimitetuksi julkaisuksi jäikin Oulaisten rakennushistoriasta kertova Talojen tarinat sanoin ja kuvin.

Rakkaus musiikkiin näkyi niin aktiivisena musiikin kuuntelemisena kuin myös Oulaisten Musiikkiviikkojen järjestelytoimikunnan pitkäaikaisena jäsenyytenä.

Aktiivisesta kansalaistoiminnasta huolimatta Harri Turusella oli aina aikaa perheelle, joka oli hänelle tärkeä. Hän avioitui oulaistelaisen Ritva Käännän kanssa vuonna 1980, ja perheeseen syntyi kaksi lasta, Anna (-81) ja Henri (-84).

Turunen tunnettiin harkitsevana ja luotettavana ihmisenä, jonka karjalaisperintönä saama, sarkastinenkin, huumorintaju näkyi varsinkin ystävien seurassa. Ala-Kallion kesäpaikka Kannonkoskella muodostui vuosien aikana tärkeäksi latautumispaikaksi, jonne ystävät, sukulaiset ja varsinkin papalle rakkaat lapsenlapset olivat aina tervetulleita.

Vahva tulevaisuudenusko ja huoli paikallisen kulttuurin vireänä säilymisestä oli Turusen ajatuksissa vielä viimeisinä sairausviikkoinakin, jolloin hän esitti toiveen oulaistelaisen kulttuurin tukiyhdistyksen perustamisesta. Tämän yhdistyksen alkupääoman kartuttamiseen Turunen toivoi kohdennettavan mahdolliset muistamiset.

Tuula Aitto-oja, Mauno Nevala, Tapani Tirilä

Kirjoittajat ovat Harri Turusen ystäviä.

Artikkelin lähde Kaleva 14.01.2017.