Tulijoita jonoksi asti
Oulun vapaapalokunnan toiminta on turvattu: vireään nuoriso-osastoon on tulijoita enemmän kuin voidaan ottaa.
Anssi Väisänen tekstit // Jarmo Kontiainen kuvat
Oulun vpk näki vuonna 1917 tarpeelliseksi poikaosaston perustamisen, jotta vapaapalokunnan tulevaisuus turvattaisiin. Sama perusajatus pätee yhä, vaikka nimi onkin nuoriso-osasto: tyttöjäkin on toiminnassa mukana.
Varhaisnuorisotoiminta aloitettiin 2008 eli 7-vuotiaat pääsivät mukaan. Sitä ennen alaikäraja oli kymmenen vuotta. Yhteensä nuoria on mukana viitisenkymmentä: enempää ei voida ottaa.
– Emme voi ottaa kaikkia halukkaita mukaan, ei mahdu, nuoriso-osaston johtaja Mikko Vuoti sanoo.
7–9-vuotiaiden varhaisnuorten ryhmässä kartutetaan taitoja vähitellen, leikin ja pelien ohella nuoriso-osaston varajohtajan Saana Pesosen komentojen tahdissa.
Nuoriso-osasto eli 10–17-vuotiaat harjoittelevat talven sammutus- ja ensiaputaitoja. Kesällä on vuorossa yleensä leiri sekä valtakunnallinen kalustonkäsittelyn SM-kilpailu.
– Lähetämme aina kuusihenkisen joukkueen jokavuotiseen Veikon malja -kisaan. Ajoittain on tullut menestystäkin, 14 vuotta vpk-toimintaa harrastanut Vuoti kehuu.
Nuoriso-osastolta jotkut saavat elinikäisen kipinän: tie vie pelastusopistoon eli ammattilaiseksi.
– Maanantaina aloitti pelastajakurssin yksi hälytysosastomme mies, mutta varsin harvinaista se kuitenkin on. Sen sijaan ensihoitajaksi on kouluttautunut useampikin täällä ensioppinsa saanut kaveri, Oulun vpk:n päällikkö Patrik Willberg sanoo.
Willbergillä itselläänkin harrastus laajeni työksi: hän toimii Suomen Pelastusalan Keskusjärjestön Pohjois-Suomen järjestöpäällikkönä.
Hälytysosastollakaan ei ole valittamista: koko kalusto on 2000-luvulta, ja miehistöauto tuliterä. Ei tarvitse arpoa, lähteekö vanha auto käyntiin hälytykseen vai ei.
Oulu-Koillismaan pelastuslaitoksen kalusto kiertää hyvin vpk:lle, joka lähti viime vuonnakin 29 kertaa vakinaisten ammattipelastajien lisäresurssiksi tai avustamaan muita sopimuspalokuntia.
Sopimuspalokuntaa tarvitaan, kun palaa suuremmin, on monta hälytystä päällekkäin tai meneillään on vaikka metsäpalon kaltainen pitempiaikainen tehtävä.
– Jonoa on tännekin: hälytysosastoon haluaisi mukaan parikymmentä uutta kaveria. Mutta vain 30 mahtuu. Meillä on sopimus pelastuslaitoksen kanssa, että varttitunnissa pitää viisi hälytysosastolaista saada lähtemään ympäri vuorokauden.
Kun lasketaan nuoret, hälytysosasto, naiset ja tukiosasto, vpk:n tiloissa Koskelassa käy säännöllisesti runsaat sata oululaista.
– Hälytyksistä ja valmiudesta saamme korvauksen, mutta nollatulokseen pääsemiseksi varainhankinta on tarpeen. Se tarkoittaa esimerkiksi palovartioita, turvapäivystyksiä ja puunkaatoja. Vuosibudjettimme on 58 000 euron tienoilla, eikä jäsenmaksua nuorilta tarvitse periä, Willberg kertoo.
– Nuoriso-osasto saa juhlia Suomen kanssa samana vuonna, se on kunnia-asia. Keväällä on luvassa ainakin paraati, jollaista ei ole nähty Oulussa vuoden 1999 jälkeen, päällikkö paljastaa.
Fakta
pelastuslaitosta
Paloasema sijaitsi keskustassa lähes vuosisadan, kunnes palokunta rakennutti uudet tilat Koskelaan.
Toiminnassa on mukana runsaat sata nuorta, naisosastolaista, hälytysosastolaista ja tukihenkilöä.
Ajoneuvokalustona sammutusauto, säiliösammutusauto,
säiliöauto ja omana hankintana ostettu uusi miehistöauto. Paloaseman omistaa Oulun vpk-säätiö.
Kaluston kanssa kiva touhuta
Vpk-nuorten sammutusharjoitus on kokeneelle kaksikolle tuttua hommaa.– Kaikkein parasta on, että saa touhuta kaikenlaista kaluston kanssa, selvitellä letkuja ja muita varusteita. Ja täällä on porukassa loistava yhteishenki, Antti Rahkola sanoo.
16-vuotias puhuu kokemuksen äänellä: hän on ollut mukana palokuntanuorissa 7-vuotiaasta saakka. Varsinaista muuta harrastusta kaverien kanssa oleilun lisäksi ei Rahkolalla ole.
– Ensiapukoulutuksesta on aina hyötyä: osaa toimia tarvittaessa oikein. Ehkä pukeutumisharjoitukset ovat joskus vähän tylsiä, nuorempiaan kouluttava Rahkola vertailee.
Jaakko-Sakari Ek on 11-vuotias. Hän on ollut mukana myös 7-vuotiaasta saakka.
– Kyllä ensiapukoulutus on ihan parasta. Ja täällä on mukava puuhata yhdessä kaikkea kerran viikossa, myös salibandyä ja jääkiekkoa pelaava Ek sanoo.
Kumpikaan ei osaa sanoa, tuleeko heistä isona palomiehiä.
– No ainakin hälytysosastoon. Saa nähdä sitten, Rahkola sanoo.
– Ehkä, ei voi tietää, kuittaa Jaakko-Sakari Ek tulevaisuuden suunnitelmansa.
Artikkelin lähde Kaleva 16.01.2017.