Tarina odottaa tulkintaansa

Kuvanveistäjä Markus Stillille veistokset
eivät ole pelkkiä esineitä.

Riitta Taulavuori teksti // Pekka Peura kuvat

Mennyt on muisto. Ulkopuolisen katse. Apinan raivolla. Hampaaton norsu. Elämisen jäljet. Ensilento.

Oululaisen Markus Stillin keramiikkaveistoksilleen antamat nimet havahduttavat. Mutta niin tekevät myös itse veistokset, jotka ovat esillä näyttelyssä Galleria Oskari Jauhiaisessa.

Esimerkiksi tuo ryppyinen norsu ilman syöksyhampaita – se on tainnut kokea saman kohtalon kuin Afrikan-serkkunsa, joiden hampailla salametsästäjät tekevät kauppaa?

Entäpä tuo huppariheppu! Näitähän riehuu tämän tästä iltapäivälehtien lööpeissä, hämärillä kaduilla ja vaikka missä muuallakin.

– Pidän teoksiin liittyvästä tarinallisuudesta, kuvataiteilija kertoo.

– Itse pidän silmät auki ja korvat höröllä. Olen kiinnostunut asioista ja tutkin maailmaa. Katselen koko ajan ympärilleni, kun liikun jossain.

Yksittäinen teos onkin Stillille ikään kuin havainnoinnin menetelmin tehty tutkielma tietystä aiheesta.

Esimerkiksi Ritarihevonen olisi tuskin niin aidon oloinen ellei kuvataiteilija olisi viettänyt tuntikausia Oritkarissa katsomassa ja kuvaamassa siellä laiduntaneita hevosia. Popcorn löysi muotonsa sen jälkeen, kun taiteilija oli paahtanut kattilallisen maissinjyviä ja alkanut etsiä erityisen popcornimaiselta näyttävää yksilöä.

– Haluan hallita monenlaisia ilmaisukeinoja ja pyrin kehittymään koko ajan taidollisesti. Yritän tehdä joka kerta teoksen, jollaista en ole aiemmin tehnyt.

Still ei kuitenkaan halua alkaa selittää tai tulkita teoksiaan katsojan puolesta. Jokainen saa luoda omat tarinansa.

– Mutta totta kai teoksilla pitää olla sanomaa. En tykkää ajatuksesta, että taideteokset ovat pelkkiä esineitä. Haluan, että ne heräävät henkiin, Still sanoo.

Teatteriharrastuksesta, ja täsmällisemmin Oulun taidekoulun teatterilinjalta se alkoi, Markus Still sanoo, ja tarkoittaa kiinnostustaan taiteelliseen työskentelyyn.

Taidekoulun teatterilinjalle hän hakeutui oma-aloitteisesti ja ollessaan hädin tuskin toisella kymmenellä.

– Jo heti ensimmäisenä päivänä olin siellä sitä mieltä, että tätä lisää. Että tämä on se minun juttuni.

Taidekoulun kurssit antoivat pojalle hyvät eväät harrastajateatteritoimintaan, ja hän pääsi myös pariin elokuvaan 2000-luvun alussa. Hän esitti menninkäistä Olli Saarelan ohjaamassa Röllissä ja metsänhengessä ja sen jälkeen Henteriä Tapio Suomisen ohjaamassa Mosku – lajinsa viimeinen elokuvassa.

Stilliä alkoi kuitenkin kiinnostaa pääseminen kameran toiselle puolelle.

Kuusiluodon lukion (eli nykyisen Oulun suomalaisen yhteiskoulun lukion) jälkeen Still opiskeli audiovisuaalista viestintää Oulun seudun ammattiopistossa sekä kuvallista viestintää Oulun seudun ammattikorkeakoulussa. Taideteollisen korkeakoulun Taikin (eli nykyisen Aalto-yliopiston taiteiden ja suunnittelun korkeakoulun) ovet avautuivat toisella yrittämällä.

– Opiskeluajat on tähänastisen elämäni parhaat kuusi vuotta. Ja samalla raskaimmat.

Kuvataidekasvatusta opiskellut Still suorastaan syöksyi kurssilta toiselle, sillä häntä kiehtoi piirustus, maalaus, grafiikka, elokuva, animaatio, kuvanveisto... Kuvanveisto oli lopulta se, joka alkoi tuntua omimmalta.

– Pidän sen luomista mahdollisuuksista: teos näyttäytyy erilaisena katselukulmasta riippuen. Lisäksi veistoksen voi aistia koskettamalla – ja jopa haistamalla, jos viimeistelyssä käyttää esimerkiksi mehiläisvahaa.

Galleria Oskari Jauhiaisen näyttely on Markus Stillille ensimmäinen yksityisnäyttely.

Taiteilija on silminnähden innoissaan: näyttelyvieraat ovat kirjanneet vieraskirjaan nimensä ohella mietteitä, joita esillä olevat teokset ovat heissä herättäneet.

Näyttelyn nimikkoteos, Ensilento, on jo sekin saanut ilmaa siipiensä alle. Se on myyty.Markus Stillin ensimmäinen yksityisnäyttely Ensilento on esillä Galleria Oskari Jauhiaisessa Kiimingissä 11. helmikuuta saakka.

fakta