Taistelu- hautaa vanhalla mallilla
Salpalinjaa kunnostetaan Kuusamossa sota-aikaisen linnoitusohjesäännön mukaan.
Ulla IngalsuoKuusamoLumi on peittänyt Lahtelan uuden taisteluhaudan valkean vaipan alle, mutta sota-ajan tunnelma on tiiviisti läsnä. Parinkymmenen metrin jälkeen hauta haarautuu ja kujan päästä löytyy katettu konekivääriaseman ampuma-aukko.
Kuusamon kaupunki kunnostaa Salpalinjan Lahtelan linnoitusta pieteetillä. Syksyllä alkaneet entisöintityöt tehdään tarkasti sota-aikaisen linnoitusohjesäännön mukaan. Uudet opasteet ja kartat pystytetään kesän myötä ja kunnostettu, sotahistoriallisesti merkittävä alue avataan yleisölle juhannukseen mennessä.
Uutta taisteluhautaa on rakennettu toistasataa metriä. Sen lisäksi on entisöity kaksi katettua konekivääriasemaa ja pystytetty uudelleen sata metriä vanhaa panssarikiviestettä.
– Lopputuloksena alue näyttää samalta kuin se oli syksyllä 1944. Venäläiset miehittivät Kuusamon Kirkonkylän iltapäivällä 27. syyskuuta ja pysyivät alueella toista kuukautta. Lähtiessään he räjäyttivät Kuusamoon rakennetut Salpalinjan teräsbetonikorsut. Siksi ja myös kustannusten vuoksi niitä ei rakenneta uudestaan, sanoo kunnostussuunnitelman tehnyt Ilmavoimien upseeri Tapio Heiskanen.
Vuonna 1940 yksi teräsbetonikorsu maksoi yli miljoona markkaa. Kuusamoon rakennettiin loppukevään 1940 ja kesäkuun 1941 välisenä aikana 11 Salpalinjan linnoitusaluetta, joista Lahtela oli ehdottomasti tärkein. Se sijaitsee Venäjälle vievän Lämsänkyläntien varressa.
Pääkulkulinjan lisäksi Lahtelan merkittävyyttä korostaa saksalaisten rakentama Kenttärata, joka on kulkenut alueen läpi.
Linnoitusalueen entisöinti aloitettiin poistamalla pusikoitunut puusto ja kuivattamalla paikoin pahoin soistunut alue.
Alueella on ollut peltoja, joitten ojat on aikoinaan käännetty panssariestettä päin. Nyt ojien suunta käännettiin toisaalle.
– Tavoitteena on alueen autenttisuus. Entisöinti tuo sen esiin aivan uudella tavalla. Jokaista sota-aikaista poteroa ei kannata eikä voida entisöidä, mutta on hienoa, että nämä tärkeimmät kohteet saavat osakseen niille kuuluvan arvon, Heiskanen sanoo.
Pikkupojasta lähtien sotahistoriaa harrastanut kuusamolainen on lukenut kymmeniätuhansia sivuja suomalaisten ja saksalaisten sotapäiväkirjoja. Työn alla on myös uusi, nettipohjainen teos kuusamolaisesta sotahistoriasta. Ensimmäisen, 600-sivuisen teoksen hän julkaisi yhdessä veljensä kanssa vuonna 2005.
– On tärkeä tietää, minkälaista elo on aikoinaan täällä ollut. Lujilla miehet olivat.
Heiskanen kertoo saaneensa kipinän sotahistoriaan Viipurista kotoisin olleelta ukiltaan, joka palveli välirauhan aikana JR 40:ssä ja sota-aikana JR 11:ssä. Hän osallistui muun muassa Kiestingin taisteluihin.
– Ukki näytti minulle sota-ajan paikkoja Kuusamossa ja kertoi asioita, jotka kiinnostivat nuorta miestä.
Kuusamon
Kehityspäällikkö Jari Karsikko sanoo, että kaupungilla on halu laittaa kuntoon ränsistymään päässyt linnoitusalue.
– Kunnioitamme samalla sotahistoriaa ja 100-vuotiasta Suomea.
Fakta
Salpalinja kulkee pitkin itärajaa Suomenlahdelta Savukoskelle ja sieltä kenttälinnoitettuna aina Jäämerelle saakka.
Salpalinja on edelleen itsenäisen Suomen suurin rakennustyömaa: keväällä 1941 töissä oli 35 000 palkattua siviilityömiestä ja yli 2 000 lottaa ravitsemassa heitä.
Linnoitustöiden päättyessä syksyllä 1944 puolustusasemaan oli saatu aikaan 728 teräsbetonikorsua ja 3 000 puista kenttälinnoitetta.
Kivistä, monirivistä panssariesteaitaa pystytettiin 225 kilometriä. Se rakennettiin noin 350 000:sta keskimäärin kolme tonnia painavasta kivestä.
Salpalinjalle kaivettiin myös noin 130 kilometriä panssarikaivantoestettä ja viritettiin 315 kilometriä piikkilankaestettä.
Linnoituksen on laskettu maksaneen tuon ajan rahassa noin 2,5 miljardia markkaa. Vuonna 1941 linnoittamiseen käytettiin 1,1 miljardia markkaa eli noin viisi prosenttia valtion budjetista.
Salpalinja on yksi vahvimmista ja parhaiten säilyneistä toisen maailmansodan aikaisista linnoitusketjuista Euroopassa.
Museovirasto on luokitellut sen valtakunnallisesti merkittävien rakennettujen kulttuuriympäristöjen listalle.
Maastoon jääneet puiset rakenteet ovat vuosien saatossa lahonneet, mutta teräsbetonikorsut, kallioon louhitut luolat sekä panssarikiviesteet ovat säilyneet hyvin.
Vuonna 2003 Salpalinja siirtyi puolustusministeriöltä valtiovarainministeriön haltuun ja nykyisin linnoitteiden hoidosta vastaa Senaatti-kiinteistöt.
Kuusamon Lahtelassa on rakennettu 137 metriä uusia taisteluhautoja alkuperäisen Salpalinjan rakennusohjeen mukaan. Taisteluhaudat ovat osa 4,5 kilometrin mittaista sotahistoriapolkua.
Artikkelin lähde Kaleva 17.01.2017.