”Sattumaa ei ole”

Rauni Kemppaisen ura kirjoittavana lääkärinä urkeni johdatuksen kuljettamana.

riitta taulavuori

– Olen kokenut lääkärin työni aina antoisana. Yleislääkärinä olen kohdannut monenlaisia ihmisiä ja heidän elämäntarinoitaan, oululainen Rauni Kemppainen sanoo.

– Välillä on tietysti ollut tunne siitä, että kiireen vuoksi ei kykene aivan kaikkeen siihen, mihin pitäisi. Olen silti tuntenut pystyväni auttamaan ihmisiä kokonaisvaltaisesti.

– Eikä minulla ole ollut ikinä yhtään turhaa potilaskäyntiä. Jokaisella vastaanotolle tulleella on ollut tarve saada apua.

Kemppaisen mieleen on jäänyt muun muassa nainen, joka tuli hänen vastaanotolleen sydänkontrolliin.

– Minulle tuli yhtäkkiä intuitiona mieleen tutkia hänen rintansa. Toisesta rinnasta löytyikin pieni kyhmy, joka osoittautui jatkotutkimuksissa syöpäkasvaimeksi. Kasvain saatiin leikattua heti alkuvaiheessa, ja jälkeenpäin nainen muisti kiittää minua monet kerrat.

Vastaavanlaisia, hieman yliluonnolliseltakin tuntuvia aavistuksia mahtuu Kemppaisen uralle useita muitakin.

Mitä lie sattumuksia – näinhän asia olisi helppo kuitata.

– Minulla on ollut nuoresta saakka käsitys, etteivät olemassaolo, elämä ja ihmislaji voi olla sattuman oikkuja eikä elämänpolku ole kohtalon oikkujen määräämää, vaan elämällä täytyy olla jokin tarkoitus.

Kemppainen on koonnut pohdintansa kirjaksi, joka julkaistiin viime vuoden lopussa. Ouroboros – Rakkaus, valo ja tietoisuus kertoo hänen mukaansa olemassaolosta, elämän ja kuoleman mysteeristä sekä elämän tarkoituksesta.

Työuransa Oulun kaupungin terveyskeskuslääkärinä sekä ODL:n ja Terveystalon yleislääkärinä tehnyt Rauni Kemppainen on ollut eläkkeellä runsaat kymmenen vuotta. Hän on tehnyt edelleen jonkin verran kesäsijaisuuksia yleislääkärinä.

– Jäin työkyvyttömyyseläkkeelle vuonna 2005, kun kaularangastani leikattiin jo vuosia aiemmin todettu ja lopulta halvausvaaran aiheuttanut selkäydinkanavan ahtauma.

Eläkepäiviensä alettua Kemppainen vietti lyhyen loman Espanjan Aurinkorannikolla ja huomasi, miten hyvin keho ja mieli voivat etelän valossa.

Sittemmin Fuengirolasta on tullut hänelle jokasyksyinen ja -keväinen paikka paeta koti-Suomen pimeyttä ja liukkaita kelejä.

Etelässä on ollut myös aikaa alkaa pohdiskella entistä syvällisemmin olemassaoloa ja elämää sekä perehtyä eri alojen kirjallisuuteen.

Kemppainen myöntää olevansa erityisen kiinnostunut psykologiasta ja parapsykologiasta. Hän tuntee sielunsisaruutta Rauni-Leena Luukanen-Kildeen (1939–2015), joka hänkin oli alun perin lääkäri.

– Luukanen-Kilden Kuolemaa ei ole (1982) olikin ensimmäisiä kirjoja, joita luin oman kirjoittamiseni alkuvaiheessa.

Myös toisen lääkäri-kirjailijan, Helinä Siikalan kirjoitukset ovat puhutelleet Kemppaista.

Miten Rauni Kemppainen itse päätyi työuralleen?

Kemppaisen mukaan kyse oli johdatuksesta. Lukio oli jäänyt aikoinaan kesken, ja 23-vuotiaana hän oli jo kolmen lapsen äiti. Ennen kotiäitiyttä Kemppainen työskenteli konttoristina keskikoulupohjalta.

– Kolmannen lapsen syntymän jälkeen perheeseemme ostettiin auto. Aloin käydä autokoulua ja sen teoriaa lukiessani huomasin, miten mukavaa opiskelu oli.

Kemppainen päätti suorittaa lukion oppimäärän yksityisesti. Tentit ja ylioppilaskirjoitukset sujuivat hienosti.

– Biologian opettajani oli sitä mieltä, että opiskelua ei kannata jättää vielä tähän, vaan minusta voisi tulla vaikka lääkäri.

Ja niin Kemppainen lähti opiskelemaan lääketiedettä.

fakta

Rauni Kemppainen

O.s. Tihinen.

Kotoisin Pudasjärveltä Siuruan kylästä, syntynyt Yli-Iissä vuonna 1946.

Perheessä kolme aikuista lasta ja neljä lastenlasta.

Tehnyt uransa terveyskeskus- ja yleislääkärinä Oulussa.

Harrastaa kävelyä, patikointia, karaokea, paritanssia ja pohdiskelua.

Eläkkeellä ollessaan alkoi pohtia entistä syvällisemmin olemassaoloa ja elämää. Kirjan Ouroboros – Rakkaus, Valo ja Tietoisuus (kustantajana Valmiixi) ensiversio syntyi vuonna 2008.

Kirja herättelee henkisten arvojen esiinnousua materialismia arvostavassa egokeskeisessä maailmassa. Kirjassa esitetään ”universaalienergian järjestelmä, joka kattaa kaiken aineellisen ja aineettoman”.

Kirjan pääotsikossa esiintyvä, alati häntäänsä syövä käärme, Ouroboros, kuvaa Kemppaisen mukaan ikuista kiertokulkua ja jatkuvaa muutosta.

– Kun ihmisten kanssa keskustelee, useimmilta löytyy kokemuksia, joita ei voi selittää järjellä, Rauni Kemppainen sanoo.

Creative Commons -lisenssi

Artikkelin lähde Kaleva 05.01.2017.