Ruusut kantavat muistoja
Siiri Raution runokokoelma syntyi surutyötä tehdessä. Kirjan kukka-aiheinen kuvitus on edesmenneen aviomiehen kesken jääneestä maalauksesta.
Riitta Taulavuori ikkunallani kasvavat kaipuun kukkaset. Aamuin illoin, yöntunnein kyynelteni kastelemat.
Runo on oululaisen Siiri Raution viime vuoden lopussa ilmestyneestä runokokoelmasta
– Runoja, syntymäpäiväonnitteluita ja kronikoita olen kirjoittanut nuoresta pitäen, mutta enemmän niitä on tullut tehtyä aikuisiällä ja erityisesti eläkevuosien alettua.
Tuoreessa omakustannekokoelmassa sanat ovat asettuneet säkeiksi surutyötä tehdessä. Raution runokirjan kannen ja sivujen kuvitus on hänen edesmenneen aviomiehensä, taidemaalari Pentti Raution kesken jääneestä guassi-akvarellimaalauksesta
– Ja sitten hän kuoli niin, että työ jäi kesken.
Voimakkaan aivoverenvuodon runsas vuosi sitten saanut Pentti Rautio kuoli omassa sängyssään vaimonsa käsivarsille.
– Lähtö oli kuitenkin nopea ja kaunis. Hän oli sairastellut pitkään ja pelkäsi joutuvansa olemaan loppuvaiheessa letkujen varassa.
Elämänkumppanin poismenon jälkeinen vuosi on ollut Siiri Rautiolle raskas.
– Olimmehan olleet ihan nuoresta saakka yhdessä. Naimisissa ehdimme olla 54 vuotta ja saimme kaksi ihanaa lasta.
Omassa surussaan Siiri Rautio sanoo saaneensa voimaa äidistään, joka nukkui pois 79-vuotiaana.
– Joka päivä kunnioitan äitiäni aina vain enemmän. Hän jäi leskeksi kahdeksan lasta huollettavanaan ja joutui myös jättämään rakkaan kotiseutunsa kahdesti. Hänen elämänsä ei ollut todellakaan helppoa, ja silti hän jaksoi pitää meistä lapsista hyvää huolta ja olla meille rakastava äiti.
Siiri Raution juuret ovat Karjalassa Laatokan rannalla. Nikolai ja Jekaterina Rantsin perheen kahdeksanneksi lapseksi hän syntyi kuitenkin evakkomatkalla Tyrnävällä.
– Olin vain puolivuotias, kun sodassa vakavasti loukkaantunut isäni kuoli. Samoihin aikoihin tuli tieto, että karjalaiset pääsisivät palaamaan pian kotiseudulleen. Vanhin veljeni vei ensin isän arkun junassa Salmin pitäjän kalmistoon, ja vähän myöhemmin äiti palasi kotikylään lapsikatraansa kanssa.
– Mutta juuri kun olimme saaneet elämämme järjestykseen Salmissa, meidän piti lähteä taas evakkoon. Olin silloin noin kolmen vanha.
Monen vaiheen jälkeen leskiäiti sai perheelleen uuden kodin Muhokselta, jonne sijoitettiin myös muita samasta kylästä lähteneitä.
– Alkuun suhtautuminen oli siellä vähän vihamielistäkin: katsottiin, mitä kummajaisia nuo karjalaa puhuvat ja ortodoksiuskontoa tunnustavat ovat, ja kyllä meitä ryssiteltiinkin joskus.
– Mutta onneksi se suhtautuminen muuttui myöhemmin.
Penttiinsä Siiri tutustui jo teinivuosinaan, tansseissa tietysti.
– Pentille tuli pitkät riiuureissut ajaa mopolla, koska hän asui Pateniemessä ja minä Muhoksella.
Raution runokirjassa on kolme karjalankielistä runoa.
Karjalan livvi on Siiri Rautiolle tunteen kieltä, joka nostaa pintaan muistot sodan varjostamasta lapsuudesta ja sen aikaisista menetyksistä. Se on myös kieli, jota on käytetty sisarusten ja muiden sukulaisten kesken perhejuhlissa.
Nykyään Rautio pitää yllä Karjalan kielen taitoaan kuoroharrastuksensa, Oulun Karjalaseuran Käkösten kautta.
Käkösiin liityttyään hän pääsi toteuttamaan myös pitkäaikaisen haaveensa eli käymään entisessä kotikylässään ja isänsä haudalla. Ikimuistoinen matka toteutui kesällä 2005.
– Veljeni oli piirtänyt kartan isäni hautapaikasta, ja löysimmekin sen Pentin kanssa hyljättynä ja risti vinossa. Mutta miten tärkeä hetki se oli, kun sain polvistua isäni haudalle.
fakta
Syntynyt evakossa Tyrnävällä vuonna 1941. Pääsi vähän myöhemmin palaamaan äitinsä ja seitsemän sisaruksensa kanssa Salmin pitäjään Laatokan rannalle Karjalaan. Toisella evakkomatkallaan äiti ja lapset saivat uuden kotipaikan Muhoksen kirkonkylästä.
Asunut aikuisikänsä Oulussa, perheessä kaksi aikuista lasta ja kuusi lastenlasta.
Eläkkeellä, työskennellyt sihteerinä Pohjois-Suomen vesioikeudessa ja sen lakattua Pohjois-Suomen ympäristölupavirastossa.
Harrastaa runojen kirjoittamista ja voimistelua, laulaa Oulun Karjalaseuran Käköset-kuorossa sekä on mukana Saskioiden toiminnassa. Runoja on julkaistu aiemmin sanomalehdissä ja palkittu muun muassa Karjalaseurojen Pohjolan piirin kilpailussa.
Omakustanne Kyynel ruusunlehdellä on Siiri Raution ensimmäinen painettu runokirja. Kirjan taittajana on ollut Tuula Fagerholm.
Siiri Raution esikoiskokoelman runot ovat syntyneet rakkaudesta, kaipauksesta, surusta, luonnosta ja Karjalasta. Kuvassa oikealla näkyy Pirkko Räntilän rakuveistos Venäläinen teologi.
Artikkelin lähde Kaleva 11.01.2017.