Oulu on riivattu kansien väliin

Jukka Ukkolan Oulun murteen sanakirjassa tuoksuu
viime vuosisadan porvarisperheiden ruotsi. Arkikielestä moni
muukin paikallinen sana on rapistunut pois.

Huipputeknologia ja yleiskieli työntyvät nykyoululaisten
puheeseen.

Jussi Pesonen

Ei nyt vönnää lähtiä tulipalua kattomaan, ku tuli tuo hivutustauti päälle.

Tai:

Klaarakkaa se langi sassiin, huuti palomestari. Voi raahkana, ettäkö te ossaa panna koplinkia kiini, siinähän on klappia niin että vesi lentää vitelikköön.

Vaiennutta puhetta. Ei Oulussa enää noin sanota – tai ei ymmärretä, jos joku sanookin.

Menetetyssä murteessa kaikuu ponteva käsillä tekemisen entisaika. Myös kaupungin herraskainen historia pilkistää esiin sekä pätevänä olevinaan olemisena että ironiana. Välillä kieli kuulostaa vihaiselta.

Eikö?

Suksesa häätyy olla kunnolliset ollaat ja pälläät.

Kaksi mampsellia parateerasi Kirkkokavun rotuaaria pitkin parasollin alla.

Saisit lähtä siitä savottaan, ekkainä aijo koko ikkääs täsä meijän syöttiläänä ellää.

Onhan oulu myös koomista.

Älähänä Näkkäläjärvi käläkätä.

Mutta murretta kirjoittaessa tekee aina väärin. Joku tietää nostaa sormen pystyyn ja kertoa, että noin se ei ainakaan mene.

Pakinoitsija ja tietokirjailija Jukka Ukkola julkaisi hiljattain teoksen Ookko nää – Oulun murteen uusi sanakirja.

Ukkola arvioi, että siihen on koottu noin 4 000 oululaista sanaa. Toki suuri osa niistä on nykykaupunkilaisten suista kadonnutta entisajan kieltä.

Sanakirjan nimen ”uusi” viittaakin siihen, että kirjan aiempi versio Ookkonä julkaistiin vuonna 2000 WSOY:n kustantamana. Toinen, omakustanteinen, kirja on sanastoltaan kolmanneksen ensimmäistä tukevampi.

Ensiversion jälkeen Oulun murteesta kiinnostuneet alkoivat lähetellä Ukkolalle sanoja, että tällaistapa sinulla ei vielä olekaan. Suurin osa uuden kirjan aineksista on kuitenkin peräisin keskusteluista Facebookin Oulun seudun ymmärtämisopas -ryhmässä.

Ookkonä kelpasi Ookko nään pohjaksi melkein sellaisenaan. Vain harvoja sanoja piti liian yleiskielisinä poistaa tai muokata – vaikka otsikko meni uusiksi.

Ukkolan mielestä molemmat otsikkomuodot ovat oikein. Ovat nykyään ja olivat silloin viitisentoista vuotta sitten.

– Osa oli sitä mieltä, että onko tämä kirja ollenkaan, kun jo otsikko on väärin.

Hän arvioi, että Ookkonä oli aiemmin yleisempi muoto, mutta murteen muututtua pitää Ookko nää nykyään valtaa.

Murrehan on yleiskieltä elävämpää. Sen oikeellisuutta ei pääse määräämään, ei standardisoimaan.

– Oulun sanat pystyy maistelemaan ja sen perusteella sanomaan, että tuo ei ole oulua, Ukkola sanoo.

Toki naapurimurteet Peräpohjolasta, Pohjanmaalta, Kainuusta ja Savosta ovat vaikuttaneet oulun kieleen niin, että yhteisiä murresanoja löytyy.

– Kirjasta tulee luultavasti sanomista, että tuo sana on savoa, ei oulua. Mutta se voi olla myös oulua.

Kirjoitettu murre menee pieleen samalla tavalla kuin puhuttu kirjakieli. Jo sen tunnelma on outo. Silti molemmilla on paikkansa – ja murteella Ukkolan mielestä juuri sanakirjassa.

– Murretta ei kannata käyttää tekstinä. Jotka osaavat murretta, katsovat, että se on väärin. Jotka eivät osaa, eivät ymmärrä, Ukkola sanoo.

Eikä häntä huvitakaan kirjoittaa murreromaania eikä -pakinoita.

– Vain Väinö Linna osasi murteiden käytön, ja Aku Ankka Oulun murteella on hyvä.

Ukkola on lukenut paljon murrekirjallisuutta, mutta ei pyrkinyt sanakirjallaan tieteelliseen tarkkuuteen, vaan pikemminkin kevyeen murrerupatteluun.

Hänen mukaansa Oulun murre on aika helppoa, mutta yllättävän monet sanat eivät silti aukea eteläsuomalaisille. Niin kuin tuttu esimerkki pahki.

– Riittää, kun lisää muutamia tavuja, niin se on siinä. Kuten help – heleppi.

Oulun kielen sikkkaarisa on vähintään kolome koota.

Oululaiset ovat innokkaasti lainanneet puheeseensa muodikkaita ulkomaisia sanoja. Niin yli sata vuotta sitten kuin nykyäänkin.

– Peruskuvio on ollut, että maalta Oulun tervaporvariperheisiin muuttaneet piiat ovat kuunnelleet, kun isäntäväki puhuu ruotsia ja puhuneet itse vähän sinne päin.

Ruotsipohjaisia sanoja on vanhassa oulussa paljon, esimerkiksi hantuuki ja förkkeli – käsipyyhe ja esiliina. Moni niistä on nykymurteesta hävinnyt.

Tietotekniikka ja netti tuovat ouluun englantia. Viime vuosisadan alussa pojankoltiaiset kajauttelivat toisilleen Oulun venäläisestä varuskunnasta raikuneita komentoja napletsoo! ja volnaa! - olalle vie ja lepo.

Jukka Ukkolan mukaan Oulun murretta puhutaan Iistä Utajärvelle, Rantsilaan ja Siikajoelle. Oulu jää meren rannan murtavan ympyränmuotoisen alueen keskelle.

Ukkola sanoo, että Oulun murre antaa puhujastaan vähän pölijän vaikutelman.

– Ei se leimaa puhujaansa niin paljon kuin savo. Oulu on köyhempää, eikä niin luovaa kaikin osin, Ukkola sanoo.

On sillä silti vilpitön viehätyksensä: Piippaappa ja paappa pipo, seuraavalla pysäkillä jäähään onnikasta.

Kursivoidut tekstinpätkät ovat lainauksia Jukka Ukkolan oulun murteen sanakirjasta Ookko nää. Otsikon sana riivata tarkoittaa kirjoittamista.

Fakta

Jukka Ukkola

Syntynyt vuonna 1947 Utajärvellä.

Työskenteli toimittajana Kalevassa 1967–1983 ja Suomen Kuvalehdessä 1984–2010, kunnes jäi eläkkeelle.

Kirjoittaa yhä pakinoita Suomen Kuvalehteen ja kokoaa sen Jyvät ja akanat -palstaa.

Julkaissut muun muassa pakinakokoelmia, kotiseutukirjoja sekä yritys- ja yhdistyshistoriikkejä.

Harrastaa lukemista ja vaimostaan Tuulikista huolehtimista.

Fakta

Suomennoksia jutun
Oulun murteen sanoista

riivata kirjoittaa

vönnätä kannata, haluttaa

hivutustauti kuolemantauti

klaarata selvittää

koplinki letkunliitin (palokunnalla)

klappi liika väljyys, löysyys

vitelikkö pensaikko, viidakko

häätyä täytyä

olas suksen pohjaura

päläs suksen jalansija

mampselli hieno neiti

parateerata esiintyä edukseen, olla näkyvissä

parasolli päivänvarjo

syöttiläs elätti

käläkättää puhua pajattaa

piipata painaa bussin pysäytysnappulaa

onnikka linja-auto

Kävelykatu Rotuaarin nimen juuri ulottuu Ranskaan. Trottoir tarkoittaa kävelytietä. Ruotsiksi se kääntyi trottoariksi ja sitten se päätyi Ouluun. Jukka Ukkola on syntyjään Utajärveltä,
mutta muutti 16-vuotiaana Ouluun kouluun. Hänen mukaansa Utajärven ja Oulun murteet ovat hyvin samanlaisia.

Artikkelin lähde Kaleva 04.01.2017.