Rakkaudesta koripalloon ja perheeseen
Koripallo on määrittänyt Pyykösjärvellä varttuneen Jussi Eskolan elämänpolun.
– Välillä olen huomannut jopa pelin aikana miettiväni, kuinka etuoikeutettu olen.
KoripalloTeemu WileniusValo kajastaa yömyöhään Oulun Talvikankaalla sijaitsevan paritalon ikkunasta. Ilta on edennyt alkuyön tunneille, mutta Jussi Eskola purkaa yhä sydäntään vaimolleen Tiinalle.
Ynnin päävalmentajaa harmittaa tapa, jolla hänen joukkueensa on aiemmin päivällä hävinnyt sarjaottelun Jyväskylässä. Eskolaa mietityttää monen pelaajan puolivillainen esitys.
Tapansa mukaan Tiina kuuntelee keskittyneesti ja on aidosti kiinnostunut. Hän tarjoaa sopivassa suhteessa tukea ja omia näkökulmia asioihin.
Syvällisen keskustelutuokion jälkeen Jussi Eskolan olo on helpottunut. Hän saattaa painaa päänsä tyynyyn levollisin mielin.
Yllä oleva esimerkki on viime sunnuntailta. Se on otos suuremmasta kuvasta, sillä vastaavanlaiset keskustelut ovat arkipäivää Eskoloilla.
Puhuminen ja luottamus ovat parisuhteen tärkeimmät peruspilarit.
Kesällä 2014 Oulun tuomiokirkossa avioituneet Jussi ja Tiina Eskola ymmärtävät tämän. Päivän tärkeimmät tapahtumat – olivat ne sitten positiivisia tai negatiivisia – pyritään jakamaan puolison kanssa.
– Tiina on minulle täysin korvaamaton ihminen. Hän on maailman ihanin nainen ja maailman paras vaimo sekä äiti.
Leikkisästi ilmaistuna Tiina on naimisissa paitsi Jussin, myös koripallon kanssa. Tilanne on ollut sama koko heidän yhteistaipaleensa ajan.
Kun pari tapasi toisensa ensimmäisen kerran sokkotreffeillä oululaisessa elokuvateatterissa kesällä 2011, Jussi oli juuri tehnyt kolmivuotisen pelaajasopimuksen Korisliigassa pelaavan Kauhajoen Karhun kanssa.
Se ei ollut este ihastumiselle. Tapailu jatkui tiiviinä kuukauden, kunnes Jussin oli pakattava muuttokuormansa ja lähdettävä Kauhajoelle.
– Onneksi Tiina on aikaansaava ihminen. Hän kävi luonani viikon tai kahden välein, näimme aina kuin oli vain suinkin mahdollista.
Ihastuminen syveni nopeasti rakkaudeksi. Pari osti nykyisen kotinsa Talvikankaalta jo seuraavana keväänä.
– Meidän yhteisestä tarinasta suuri kiitos kuuluu Jari Vanttajalle ja hänen nykyiselle kihlatulleen. He junailivat ne ihan ensimmäiset treffimme, Jussi Eskola sanoo.
Helmikuussa 30 vuotta täyttävää Jussi Eskolaa voi nuoresta iästä huolimatta tituleerata Oulun mister koripalloksi. Kaupungista, tai ylipäätään koko Pohjois-Suomesta, ei löydy toista ihmistä, joka olisi uhrannut elämästään yhtä paljon lajille viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana.
Koripallo on määrittänyt Pyykösjärvellä varttuneen Eskolan koko elämänpolun. Hän tahkosi pelaajaurallaan yhteensä 350 liigaottelua viidessä eri seurassa ennen kuin palasi kotikaupunkiinsa kolme vuotta sitten.
Uran viimeiset sarjapelinsä tulisieluinen takamies pelasi Oulun NMKY:ssä kaudella 2014–2015. Sen jälkeen hän on toiminut Ynnin vastuuvalmentajana.
– Minun kalenteri on samanlainen kuin koripallossa. Vuosi ei ala tammikuussa, vaan uuden kauden alusta.
– Voittamiseen vaadittava kokonaisvaltainen prosessi motivoi hulluna.
Eskola on päätoiminen päävalmentaja, mutta hänen toimenkuvaansa kuuluu paljon muutakin kuin valmentaminen. Omien sanojensa mukaan hän on seuran jokapaikanhöylä.
Eskola muun muassa suunnittelee ja järjestää Ynnin edustusjoukkueen kauden jokaisen vieraspelireissun – kuljetuksista ja majoituksista aina huoltoasemaruokailuihin saakka.
Hän vetää omien harjoitusten ja pelien lisäksi koripallokerhoja 1–4-luokkalaisille viikon jokaisena arkipäivänä ja pyrkii auttamaan seuran omien juniorijoukkueiden valmennuksessa.
Eskola on myös aina pelaajiensa käytössä, oli asia sitten pieni tai iso. Toiset tarvitsevat siviilipuolella enemmän apua kuin toiset.
– Kotimaiset pelaajamme pärjäävät hyvin omillaan, mutta ulkomaalaisvahvistustemme kanssa olen käynyt muun muassa ruokakaupassa, lääkärissä ja kalusteostoksilla. Olen vienyt heitä myös apteekkiin ja pyöräkorjaamolle.
– Hommat eivät lopu tekemällä, mutta nautin tästä kaikesta suunnattoman paljon.
Perhe-elämä on opettanut ja rauhoittanut Jussi Eskolaa. Hän on isäksi tulemisen myötä ymmärtänyt, että maltti on monissa tilanteissa valttia.
Eskola kokee, ettei valmentaminen ole yhtä stressaavaa kuin pelaaminen.
– Pelaajana olet koko ajan valtavan fyysisen kuorman alla. Kilpailet toisia pelaajia vastaan, ja sinun on käytännössä pakko olla jollain tapaa itsekäs.
Valmentamisesta pystyy nauttimaan eri tavalla, koska se ei ole yhtä suorituskeskeistä.
– Palkitsevinta on nähdä, kun pelaajat oppivat luottamaan toisiinsa ja kasvavat yhteen. Välillä olen huomannut jopa pelin aikana miettiväni, kuinka etuoikeutettu olen. Minulla on joukkueessa hyviä pelaajia, tykkään heistä jokaisesta hirveän paljon.
Artikkelin lähde Kaleva 21.01.2017.