Puheita ja monenlaisia suhteita
Sarjakuvia
Pauli Kallio – Christer Nuutinen: Kramppeja & nyrjähdyksiä – Ripa ja kadunlakaisijat. Kustannusliike Hans Nissen.
Pauli Kallio – Pentti Otsamo: FC Palloseura – Huuhkaja lentää aurinkoon. Suuri Kurpitsa.
Siiri Viljakka – Lauri Tuomi-Nikula: Viimeinen puhe – Anders Chydeniuksen paluu. Don L Inspirations.
Alkujaan Kemin sarjakuvakilpailuun muokatusta strippisarjasta Takaikkuna jalostuneen Tiskivuoron innoittajina ovat olleet Jules Feifferin, Claire Bretecherin ja Gerard Lauzierin satiiriset työt. Eniten noista lähestytään ehkä kuitenkin Feifferiä, koska tämän ilmaisun tietoinen staattisuus on välittynyt osin myös Tiskivuoroon.
Sinisalon ja Mänttärin anniskelupaikan tiskillä notkuvat huulenheittäjät ovat ihmisten sijaan eläimiä. Vaikka se onkin tarkoitettu etäännyttäväksi tekijäksi, käy se yhtä lailla pään nyökkäyksestä klassisten eläinsarjakuvien suuntaan. Toki ideoiden yleispätevyys ja -luontoisuus korostuu samalla myös.
Tiskivuoro ottaa aiheensa niin ikuisista kysymyksistä, kuten naisten ja miesten välisistä suhteista, myös suomalaisen yhteiskunnan kehityksestä vuosien mittaan. Lyhyehkö ilmaisu on terävää: eniten silpaistaan luonnollisesti sanalla, mutta olennainen sija on pienillä ilmeillä, joiden hahmottamisessa Mänttäri on melkoinen mestari.
Viimeisimmät Kramppeja ja nyrjähdyksiä sekä FC Palloseura -albumit ovat luontevia lähisukulaisia. Molempia käsikirjoittaa Pauli Kallio ja niissä nousevat voimakkaasti esiin keski-ikää lähestyvien ihmisten väliset suhteet.
Kramppeja ja nyrjähdyksiä ilmestyy aikakauslehdessä sivun mittaisina episodeina, mutta albumimuoto tekee sen sisäiselle draaman rakenteelle oikeutta. Ripa ja kadunlakaisijat -albumissa tärkeimpinä juonteina kulkee tarina apurahan saaneesta Ristosta, joka valmistelee suurta sävellystyötä. Ihmissuhdepuolelle nousee kuitenkin ongelmia.
Krampeissa ja nyrjähdyksissä piilee vaara lirvahtaa saippuaoopperan puolelle, mutta sen Kallio pystyy väistämään vaivatta. Hahmot eivät ole stereotypioita, ja elämänmeno ponnistaa arkitodellisuudesta.
Samoin on laita FC Palloseurassa: siinäkin henkilöt kosketuspintoineen ovat tärkeimpiä, vaikka jalkapallo nostetaan keskiöön.
Kokkolan pappi, valistusajattelija Anders Chydenius oli voimakas demokratian sekä yksilön-, sanan- ja uskonnonvapauden puolestapuhuja. Nuo teemat nousevat esiin Siiri Viljakan piirtämässä ja Lauri Tuomi-Nikulan kirjoittamassa sarjakuva-albumissa Viimeinen puhe – Anders Chydeniuksen paluu.
Siinä valistusmies nousee haudastaan 2000-luvulla, koska asioissa on yhä paljon työstettävää. Vastapuolena on nykynuori, digimaailman lapsi Iris. Viimeisen puheen henki on optimistinen, muttei kritiikitön. Tarinaa kuljetetaan paljossa dialogin voimalla. Yhteisymmärrys löytyy, ei saarnaten, vaan keskustellen ja toimien: Chydeniuksen perintö on jakamisen väärti.
Tuomi-Nikula keventää tekstiään pienillä huumorin vilahduksilla.
Limingan taidekoulun sarjakuvalinjalla opiskellut Viljakka nojaa albumin aika pitkälle realismia lähenevään ilmaisuun, karrikointi on vähäistä.
Kunnianhimoisuus välittyy piirrostyössä, Viljakka kiinnittää paljon huomiota esimerkiksi sivukokonaisuuksiin ja niiden rakenteeseen.
Artikkelin lähde Kaleva 08.01.2017.