Porin neiti askarruttaa yhä
Helsinkiläinen Eva Hindström aloitti konttoristina ja kielen-kääntäjänä Jakkukylän Porilla keväällä 1922.
Mikä sai Eva-neidin pysymään Yli-Iissä noin 40 vuoden ajan?
Riitta Taulavuori teksti
Kun yhtiö veteli viimeisiään joitain vuosia myöhemmin, sen ulkomainen pääomistaja pyysi Eva-neitiä palvelukseensa Belgiaan. Neiti ei lähtenyt.
Noihin aikoihin neiti oli kyllä pois paikkakunnalta, mutta hän palasi sinne parin vuoden kuluttua uudestaan.
Seuraavina vuosina neidin tiedetään pitäneen kylällä ainakin kettutarhaa ja jalostaneen lampaita. Mikään kotitalousihminen hän ei kuitenkaan ollut ja niinpä hän palkkasi kotiapulaisen pitämään huolta huushollistaan.
Viimeiset vuotensa Kauniaisissa elänyt Eva-neiti ehti asua Yli-Iissä kaikkiaan noin 40 vuotta.
– Voimme vain ihmetellä, mikä sai hänenlaisensa sivistyneen ja erittäin kielitaitoisen naisen jäämään niin pitkäksi ajaksi Yli-Iihin. Olihan hänen elämänsä siellä hyvin vaatimatonta, miettii Iijokivarren paikallishistoriaan perehtynyt Jarmo Alasiurua.
Yli-Iissä on kerrottu tarinoita Eva-neidistä iät ja ajat, ja paikkakunnalta kotoisin oleva Alasiurua on hänkin saanut kuulla niitä sukulaisiltaan ja tuttaviltaan. Menneistä ajoista kiinnostunut mies päätti lopulta alkaa selvittää tarkemmin Porilan tilan mukaan nimetyn Eva-neidin tapausta.
Tänään keskiviikkona Alasiurua esittelee varsin kattavan yhteenvedon Porin neidin vaiheista. Tilaisuus pidetään Jakkukylän kyläyhdistyksen järjestämässä perinneillassa Jakun koululla.
Tiedot Alasiurua on koonnut kyläläisten tarinoista sekä haastattelemalla neidin veljenpoikaa Gunnar Hindströmiä. Lisäksi hän on tutkinut Maalismaa-yhtiöstä säilyneitä asiapapereita sekä aiheeseen liittyvää kirjeenvaihtoa.
Eva Hindström syntyi Richard ja Adele Hindströmin ”uusioperheeseen” Helsingissä huhtikuussa 1888, vuotta ennen Helge-veljeään. Perheen kotikielenä oli ruotsi.
Perhe asui useita vuosia Pietarissa rakennusinsinöörinä toimineen isän urakoiden vuoksi. Siellä Eva kävi saksankielistä tyttökoulua sekä opiskeli saksan lisäksi englantia, ranskaa ja venäjää.
Parikymppiseksi vartuttuaan neiti päätti lähteä ystävättärensä Greta Runebergin kanssa Pariisiin. Ranskassa vierähti pari vuotta.
Helsinkiin palattuaan Eva työskenteli Privatbankenin palveluksessa ja sen mentyä konkurssiin hänet palkattiin puutavarakauppaa harjoittaneen Oy Maalismaa Ab:n palvelukseen. Neiti siirtyi yhtiön konttoriin Yli-Iin Jakkukylän Räihänniemelle keväällä 1922.
– Vain vähän Evan tulon jälkeen Maalismaalla koettiin jättitulva, joka aiheutti valtavia aineellisia tuhoja laajalla alueella. Tämä säikäytti yhtiön johdon luopumaan aiemmista investointisuunnitelmistaan eli Maalismaan koskiin kaavaillusta voimalaitoksesta ja Räihänniemen sellutehtaasta, Alasiurua kertoo.
Yli-Iissä yhtiö jatkoi vuoteen 1928. Eva-neiti sekä toimitusjohtaja Torsten Bore Andersson perheineen muuttivat Helsinkiin jo edellisvuoden joulukuussa.
– Kirkonkirjojen mukaan Andersson palasi Yli-Iihin vuonna 1929 ja siirtyi siviilirekisteriin. Hänen muu perheensä jäi Helsinkiin.
Myös Eva-neiti tuli takaisin Porille 1930-luvun alussa. Andersson oli jo alkanut pitää turkiseläinten siitosyksilöiden kasvatukseen tarkoitettua Pohjola Fox Ltd -nimistä tarhaa. Kettujen ohella siellä kasvatettiin ainakin pesukarhuja ja kaniineja.
Virallisia papereita kettutarhayhtiön siirtymisestä Evalle ei ole löytynyt, mutta neidin tiedetään jatkaneen sen pitoa Anderssonin kuoltua umpisuolenleikkauksen jälkeiseen komplikaatioon vuonna 1932. Neidin yhtiökumppaniksi tuli insinööri Elis Hägglund Haukiputaalta.
– Tarhanpito loppui ilmeisesti jatkosodan aikana, koska eläimille oli vaikea saada rehua. Yritysrekisteristä yhtiö poistettiin vasta vuonna 1968 eli pari vuotta Evan kuoleman jälkeen.
Alasiuruan mielestä on ilmeistä, että Eva-neiti kaipasi vertaistaan keskustelukumppania Yli-Iissä asuessaan. Neidin ystäväpiiriin kuuluikin paikallisia opettajia. Naapureiltaan neiti sai apua monenlaisiin arjen askareisiin, muuten hän olisi tuskin pystynyt asumaan Porilla niin pitkään kuin asui.
Silloin tällöin Eva-neidin luona vieraili etelästä tulleita vieraita, kuten ystävätär Stina von Willebrand sekä veljenpojat Gunnar ja Harald.
– Neidille tuli myös ruotsalaisia päivälehtiä ja hän kuunteli radiosta ruotsin- ja venäjänkielisiä uutisia. Sotien aikaan neidin kielitaidosta oli hyötyä, sillä kyläläiset saivat hänen kauttaan monipuolista tietoa maailman tapahtumista.
Neidin taidot olivat tarpeen myös esimerkiksi silloin, kun kylällä tarvittiin tulkkia metsässä piileskelleen itävaltalaissotilaan kuulusteluissa. Lisäksi Eva-neiti antoi paikallisille lapsille saksan ja ruotsin kielen yksityisopetusta.
Eläimet olivat neidille tärkeitä. Yli-Iissä hänellä oli ainakin kaksi koiraa, ensin pienehkö Zucke ja myöhemmin isokokoinen Dolle, sekä Maija-nimisiä hevosia. Hevosista yksi ei ollut erityisen säyseä, ja lopulta Eva-neiti loukkaantui vakavasti sen aiheuttamassa tapaturmassa.
Jouluisin Eva-neidillä oli tapana käydä sukuloimassa veljen perheen luona Kauniaisissa. Alasiuruan mukaan viimeisen kerran Eva-neiti lähti Yli-Iistä veljensä luo Kauniaisiin ilmeisesti vuonna 1964.
Tuossa vaiheessa neiti oli fyysisesti hyvin raihnainen.
Eva-neidin elämä päättyi kesäkuussa 1966 sairaalassa, jonne hänet oli tuotu aivoinfarktin ja halvaantumisen vuoksi aiemmin keväällä. Viimeisen leposijansa hän sai Hietaniemen hautausmaalta Helsingistä.
Neidin kiintymys Yli-Iihin jää arvailujen varaan. Alasiurualla itsellään on mielessään pari teoriaa.
Ehkä hän vain rakasti tuota paikkaa. Tai sitten jotain ihmistä siellä?
fakta
Koulutukseltaan koneteknikko ja -insinööri.
Kiinnostunut Iijokivarren paikallishistoriasta. Julkaisi viime vuonna omakustanteena kirjan ”Porinoita Pirttitörmän Ylipäästä maisemista Maalismaan”. Kirjoittaa parhaillaan kirjaa Maalismaa-yhtiöstä. Seuraavaksi suunnittelee kirjaa Suomen vesirakentamisessa käytetyistä suurista kaivinkoneista.
Pitänyt kyläyhdistysten perinneilloissa useita esitelmiä muun muassa suurista kaivinkoneista, Iijoen
uitoista, suurtulvista sekä kylien värikkäistä persoonista ja kulkumiehistä.
fakta
Jakun koululla
Jarmo Alasiurua esitelmöi vuoden 1922 suurtulvasta ja Porin neidin aikaisista tapahtumista: mitä tulvassa tapahtui ja mitkä olivat sen vaikutukset lähiseudun maisemaan ja Maalismaa-yhtiöön.
Jakkukylästä löytyy lisätietoa nettisivuilta: jakkukyla.webnode.fi
Porin neiti eli Eva Hindström (vas.) ystävättärensä Stina von Willebrandin ja koiransa Dollen kanssa Porin tulvauomalla Yli-Iissä vuonna 1937.
Artikkelin lähde Kaleva 25.01.2017.