Pehmeää mystiikkaa ja metallikielten helinää
Kanteleensoiton opettaja Sari Päätalo toi
Japanista mukanaan koto-soittimen, joka on
kanteleen aasialainen vastine.
Anna Kilponen teksti // Jukka-pekka moilanen kuvat
Jostakin kantautuu kielisoittimen kutsuva ääni. Kitarasta ei ole kyse, eikä kanteleestakaan. Tämän soittimen sointi on pehmeä, jopa hieman utuinen.
Oululainen Sari Päätalo, 23, on laskeutunut polvilleen Madetojan salin aulaan. Hän virittää pitkulaista soitinta, joka paljastuu Japanin kanteleeksi, kotoksi, sitar-tyyppiseksi soittimeksi.
Sormenpäissään Päätalolla on valkoiset sormiplektrat kuin pitkät kynnet, joita hän kuljettaa kevyesti soittimen paksuilla kielillä. Koton erikoisuus ovat valkoiset, muoviset virityssillat, eräänlaiset tallat, joita siirtämällä soittimen viritystä voi muuttaa vaikka kesken kappaleen.
Päätalo alkaa näppäillä japanilaista
Kookkaan, 180-senttisen soittimen luulisi olevan raskas, mutta sitä se ei ole, sillä se tehdään kevyestä kiri- eli keisaripuusta. Eksoottisen soittimensa Päätalo on hankkinut Japanista, mistä hän on palannut vain muutamia päiviä sitten. Hän oli opiskelijavaihdossa Nagoyan musiikkiyliopistossa reilun kolmen kuukauden ajan.
Päätalon pääinstrumentti
– Koto on aasialaista mystiikkaa pehmeydessään, kantele on puolestaan metallikielten sumua ja helinää, hän kuvailee varsin eriluontoisia soittimiaan.
Kuin varmemmaksi vakuudeksi Päätalo antaa vielä ääninäytteen 38-kielisestä konserttikanteleestaan. Siinä on tuttu kirkkaan helisevä soundi. Päätalo esittää ruotsalaisen Hedningarna-yhtyeen
”Heilani on mun vierahalla maalla ja kuinkahan sen aika kuluu...”, hän aloittaa hieman flunssan kähentämällä äänellään.
Japanin Nagoyassa Päätalo teki kanteletta tutuksi. Hän myös konsertoi kanteleineen kansallispuku päällään. Suomalaissoitin herätti paikallisissa kiinnostusta.
– Minulle kirkastui siellä kanteleen suomalaisuus. Sen äänessä on koti! Kantele kertoo meistä suomalaisista. Kanteletta ei pidetä meillä perinteisenä orkesterisoittimena, mutta Japanissa pääsin soittamaan orkesterissa. Se oli hieno kokemus.
Toisaalta hän löysi koto-soittimesta ja kanteleesta joitakin samankaltaisia piirteitä.
– Kotoa pidetään vanhan kansan soittimena, kuten meillä kanteletta. Silti kotoa ja kanteletta on hyödynnetty modernissakin, populaarissa musiikissa. Paikalliset sanoivat hienosti, että on matkustettava soittimen kotimaahan, jotta tietäisi oikeasti, millainen on sen luonne.
Nyt reissulta palattuaan Sari Päätalo aikoo jatkaa koton soittamiseen perehtymistä – kenties edessä on vielä uusi opintomatka Japaniin. Suunnitelmissa on myös ottaa koto mukaan kanteleyhtye Räiskymän konsertteihin. Hän soittaa yhtyeessä kahden muun soitonopettajan kanssa.
– Kantele on monipuolinen soitin. Siitä saa niin herkkiä kuin rumiakin ääniä. Kaikki on lopulta soittajista kiinni.
Monipuolisuudesta käy esimerkiksi Räiskymän ohjelmisto, jossa kanteleella soitetaan kansamusiikkia, mutta myös poppia, rokkia ja jopa japanilaista heviä.
Tammikuun lopussa Päätalo valmistuu musiikkipedagogiksi, unelma-ammattiinsa. Alan valinta on ollut lähes itsestäänselvyys siitä lähtien kun hänelle annettiin soitin käteen. Ala- ja yläasteiden musiikkiluokat ja Madetojan musiikkilukio vain kasvattivat halua saada musiikista ammatti.
Toisaalta kanteleensoitto kulkee vähän verissä, sillä Päätalon äidinisä paitsi soitti kanteletta myös rakensi niitä itse.
Etenkin lasten opettaminen kiehtoo Sari Päätaloa.
– Lapsista saa virtaa. Haluaisin itsekin tehdä lastenmusiikkia. Sellaista vivahteikasta ja syvällistä, hän pohtii.
fakta
Ylioppilaaksi Madetojan musiikkilukiosta 2012.
Valmistunut Oulun konservatoriosta 2012 musiikkiopistotasolta, valmistuu Oulun ammattikorkeakoulusta musiikkipedagogiksi tammikuun lopussa.
Harrastaa akvaariokalojen hoitoa, kuvataidetta tekemällä itse ja kiertelemällä taidenäyttelyissä.
Esiintynyt kahdelle presidentille: Tarja Haloselle Oulun Seudun Setlementin (nyk. Vuolle Setlementti) lapsikuoron kanssa ja Martti Ahtisaarelle Rajakylän musiikkiluokalla ollessaan.
Soittaa ja laulaa kanteleyhtye Räiskymässä kahden kollegansa kanssa.
Omistaa neljä kanteletta: 5-, 10-, 38- ja 39-kieliset.
Haaveilee: ”Suurimmat haaveeni ovat jo toteutuneet, sillä sain musiikista ammatin ja elämässäni on rakkautta.”
Kuuntelee musiikkia monipuolisesti. Viimeisin tuttavuus on konemusiikki trance, johon hän on tutustunut avopuolisonsa kautta.
Omat verkkosivut kanteleeni.fi
Sari Päätalon soitin jo muskari-
ikäisestä lähtien. – Kantele on
monipuolinen soitin. Siitä saa niin herkkiä kuin rumiakin ääniä, hän sanoo. Kuvassa on yksi Päätalon neljästä kanteleesta, 38-kielinen konserttikantele.
tyypillisesti 13-kielinen soitin.
Silkistä valmistetut kielet ovat paksut. Soittimen erikoisuus ovat pitkin runkoa kulkevat virityssillat, joiden avulla soitinta voi virittää vaikka kesken kappaleen.
Artikkelin lähde Kaleva 13.01.2017.