Kuvakulma kotiseutuun, kamera käy!
Koululaisten tekemät Kaupunkisinfoniat kootaan
virtuaaliseksi kertomukseksi satavuotiaasta Suomesta.
Kaupunkisinfoniassa yhdistyy monta eri oppiainetta.
Neljä tuntia kestävän työpajan aikana muun muassa tutustutaan elokuvailmaisuun ja pohditaan ihmisen suhdetta ympäristöönsä.
Oululaisen Myllytullin koulun 5A-luokan tosin ei tarvitse virittää muita lihaksia kuin se, mikä on korvien välissä.
Eikä esiin kaiveta kuulaa tai uimalaseja. Tänään näet luodaan Kaupunkisinfonioita, lyhytelokuvia omasta lähiympäristöstä.
Mielikuvitus pannaan liikkeelle kuvittelemalla ryhmissä, jokin keksitty kaupunki. Millaisia rakennuksia siellä on, millaisia ihmisiä? Miltä sen rakennukset näyttävät ja minkälaisia tapahtumia siellä järjestetään?
Teemakin pitää valita: historiaa, ihmisiä vai kenties liikettä?
Keskustelu teemasta käy pian kiivaana:
– Arkkitehtuuri on tärkeää!
– Ei kun luonto! Ilman happea ei voi hengittää!
Filosofisten sananvaihtojen jälkeen koostetaan Valveen elokuvakoulun tuottajan Tommi Nevalan kanssa yhdessä, mitä on saatu aikaan.
5A-luokan mielikuvituskaupunki on moderni, hauska ja savuinen. Siellä on ohikulkijoita ja veteraaneja – ja Albert Einsteinkin – jotka asuvat kulmikkaissa rakennuksissa ja käyvät kauppakeskuksissa ja kirkossa. Tai viettävät juhlia niin, että päätyvät tappelemaan nakkikioskille!
Lämmittelyn päälle ryhdytään tositoimiin: laaditaan käsikirjoitus samojen teemojen ja kysymysten pohjalle ja suunnataan ajatukset oman koulun lähiympäristöön. Myllytullilaisilla on hyvä mäihä: koulu on keskellä kaupunkia, mutta luonto on ihan näkösällä, niin puistot kuin vesialueetkin.
Kun kukin ryhmä on suunnitelmansa laatinut, napataan tablettitietokoneet käteen ja riennetään toteuttamaan niitä.
Reetta Huhta, Sohvi-Iita Säkkinen, Katariina Takalo, Laura Valjus ja Säde Rapakko saavat mukaansa Valveen elokuvakoulun mediaopettajan Jukka Marjusaaren. Suunta otetaan ensiksi Franzenin puistoon, jossa kuvataan niin Franzenin patsasta, Tuomiokirkkoa kuin Lääninhallituksen taloakin.
Sieltä riennetään ”pikku-ukkojen” luo. Nämä suunnittelussa tärkeiksi osoittautuneet tyypit paljastuvat kaupungintalon takana olevan Ajan kulku -patsaan hahmoiksi Oulun historiasta. Niiden jälkeen on nykyoululaisten vuoro Rotuaarin ja kauppakeskus Valkean tienoilla.
Neljä tuntia kestävän työpajan aikana opitaan rutkasti paitsi suunnittelusta ja kuvaamisesta myös editoimisesta.
Arvokas opetus tuntuu olevan erityisesti se, että lopullisesta elokuvasta pitää raskia karsia pois sellaistakin, josta pitää. Kaikki ei näet mahdu mukaan.
Kaupunkisinfoniat ovat kestoltaan enintään kaksiminuuttisia. ”Mitä lyhyempi, sen parempi” tulee todetuksi moneen kertaan.
Loppukeskustelussa, kun kaikki viisi elokuvaa on katsottu, ilmenee, että ihan tuttu rakennus näyttääkin uusia puolia, kun sitä katsoo kuvaajan silmin.
– En ollut ennen tiennyt, että oululaisten talojen ovissa on alastomia naisia.
Toden totta: 1879 rakennetun Siemssenin talon ulko-ovessa Kirkkokadulla on metallinen koristelu, jonka yksityiskohdat eivät pistä silmään ohikulkiessa.
Sekin huomattiin, miten samat kuvat eri musiikki taustallaan voi muuttaa elokuvaa todella paljon.
Yksi toteamus saa monet toteamaan saman:
– Nyt osaisin tehdä elokuvan paremmin!
Kaupunkisinfonia-keikalla Jukka-Pekka kuvasi tyttöjä ja heitä ohjannutta Jukka Marjusaarta kahdessa eri kohteessa. Tässä ollaan Oulun kaupungintalon takana sijaitsevan Ajan kulku -veistoksen luona.
Palattuaan Kalevan toimitukseen Jukka-Pekka Moilanen käy työpöytänsä ääreen. Hän siirtää ottamansa valokuvat muistikortilta tietokoneen muistiin ja ryhtyy selaamaan aineistoa löytääkseen lukuisista kuvista juuri ne sopivimmat.
Tämän jälkeen jokainen valituista kuvista on käsiteltävä huolella. Tämä tarkoittaa sitä, että kuvan ominaisuuksia, kuten valotasapainoa tai kontrasteja, säädetään niin, että kuva toistuu parhaalla mahdollisella tavalla niin painetussa sanomalehdessä kuin verkkosivuillakin.
Kun valokuvat on käsitelty, Jukka-Pekka Moilanen siirtää ne eteenpäin Kalevan toimitussihteereiden käsiteltäviksi. Pasi Valtasen tehtävänä on suunnitella, miltä valmis juttu teksteineen ja kuvineen näyttää sivulla. Tätä työvaihetta kutsutaan taittamiseksi. Kun kaikki tarvittava on aseteltu digitaalisen taitto-ohjelman avulla sivulle mahdollisimman selkeästi, toimitussihteeri lähettää sivun odottamaan koko Kalevan painamista.
fakta
Tavoitteena on taltioida sitä, miltä 100-vuotias Suomi näyttää heidän mielissään, millaista elämää täällä vietetään ja millaisia ilmiöitä tässä ajassa on.
Työpajassa tutustutaan samalla elokuvailmaisuun ja elokuvan historiaan ja pohditaan ihmisen suhdetta ympäristöön.
Videokuvaa kuvaava laite ei itsessään ole opetuksen kohde, vaan muuta oppimista edistävä toimintatapa; Kaupunkisinfonia-työpajassa yhdistyy monta eri oppiainetta.
Työpajat ovat osa Suomi 100-juhlavuoden ohjelmistoa ja niissä syntyneet lyhytelokuvat julkaistaan sähköisellä Suomen kartalla.
Kaupunkisinfonia-ajatus pohjautuu samannimiseen elokuvan lajiin, joka sijoittuu 1920-luvulle. Niiden tarkoituksena oli tallentaa kaupunkien elämää ja arkkitehtuuria.
Lisätietoa työpajasta saa Valveen elokuvakoulusta: tommi.nevala@ouka.fi
Valveen elokuvakoulun mediaopettaja Jukka Marjusaari näyttää Franzenin puistossa, millaisenkuvakulman voi valita. Reetta
Huhta (vas.), Säde Rapakko,
Laura Valjus ja Sohvi-Iita Säkkinen seuraavat.
Artikkelin lähde Kaleva 31.01.2017.