Konemiesten yhtiöstä kasvoi jättiurakoitsija

Oulun Maanrakennuspojat Oy rakensi pohjoista laajasti 1960–70-luvuilla.

Tarinoita menneisyydestä

Läpimitaltaan puolimetrinen asbesti-sementtiputki asettui miesvoimin paikalleen Outokummun tehdastyömaalla Torniossa kesällä 1973. Putkilinjaa syntyi seitsemän kilometriä. Se nimettiin napanuoraksi, joka kuljettaa edelleen makeaa vettä Tornionjoen ylävirrasta jaloterästehtaalle.

Tornio oli voittanut Porin aluepoliittisessa väännössä, kun valtioneuvosto tiedotti helmikuussa 1973 jaloterästehtaan rahoittamisesta Tornioon. Maanrakennustöineen tehdasta rakennettiin kolme vuotta. Peruskiven muurausjuhlassa syyskuussa 1974 kunniavieraana istui presidentti Urho Kekkonen. Ensimmäinen erä jaloterästä Torniosta lähti 40 vuotta sitten lokakuussa 1976.

Putkiurakan Tornionjoesta tehtaalle hoiti Oulun Maanrakennuspojat Oy. Työmaa oli yhtiölle sinä kesänä yksi ”kannattava sivubisnes”, kuten Pentti J. Aula kuvaa Oulun Maanrakennuspoikien, myöhemmän OMP-Yhtymän uudessa historiakirjassa.

– Erikoista tässä projektissa oli, että ensimmäistä kertaa Suomessa putkilinjalla olleet vesistöjen alitukset tehtiin asbestiputkesta vetoa kestävin liitoksin, Aula kirjoittaa.

Suurin urakka tuohon aikaan Oulun Maanrakennuspojilla oli Taivalkoskella, Kemijoki Oy:n voimalaitostyömaalla.

Maansiirtokoneillaan työmaita kiertäneet Erkki Karvonen ja Erkki Rissanen Pudasjärveltä sekä Martti Tauriainen Muhokselta päättivät perustaa yhtiön 1960-luvun alussa. Valtio ja kunnat rakensivat silloin joka puolella pohjoista, joten isoja töitä oli tiedossa.

Kolmikko pyysi johtajaksi Vesi-Pekka Oy:n Kostonjoen työmaapäällikköä Reijo Holopaista, josta tuli yhtiön neljäs osakas ja toimitusjohtaja.

– Reijo rupesi puhumaan suurista suunnitelmista, ja me oli ajateltu, että kunhan olisi koneräppänöille töitä, Erkki Karvonen muistelee.

Perustettava Oulun Maanrakennuspojat Oy voitti ensimmäisellä tarjouksellaan Pudasjärven kunnan Nuukavaaran paikallistien rakentamisen 1964. Vuonna 1965 yhtiö rakensi Korpivaaran yleisen tien Oulun ja Muhoksen välille.

Sen jälkeen työmaat kasvoivat ja kokoluokat paisuivat nopeasti. Läpimurto isoille hankkeille oli Lokan tekoaltaan rakennustyö 1966. Mentiin myös Kangosjoki–Muonio–Palojoensuu-tien sekä Petäjävesi–Jyväskylä-tien tekoon. Valtakunnallinen maanrakentaja yhtiöstä tuli viimeistään silloin, kun se sai 1968 Helsinki–Turku-moottoritieurakan Vihdistä.

Kymmenessä vuodessa yhtiö kasvoi suureksi rakentajaksi koko Suomessa. Muun muassa Oulussa se teki kaupunginteatterin, yliopistokampuksen Linnanmaalle, Raksilan marketit sekä Rautaruukin pääkonttorin. Toiminta laajeni 1970-luvulla nopeasti myös vientiin Ruotsiin, Norjaan ja Neuvostoliiton Kostamukseen sekä Libyaan ja Saudi-Arabiaan.

Erkki Hujanen

Fakta

Jäämereltä öljykentille – OMP:n historiaa

Mentiin eikä meinattu - Jäämereltä öljykentille, Muistelmia OMP:n taipaleelta -historiakirja Oulun Maanrakennuspojat Oy:sta julkaistiin marraskuussa.

Kirjaan valittiin muisteluksia 50 entiseltä työntekijältä. Toimitus Rauni Nokela, OMP:n toimitusjohtaja Reijo Holopaisen sihteeri 1973–1984, Yli-Iin kunnanjohtaja 2003–2010. Graafinen suunnittelu Anna-Kaisa Pääkkölä.

Oulun Maanrakennuspojat syntyi 1964, vuodesta 1977 OMP-Yhtymä Oy. Betonirakentaja Rajaville osaksi yhtymää 1977.

Kasvua ja kansainvälistymistä johti Reijo Holopainen (1935–1986).

Tekstiilitavaratalo Vima sekä kiinteistöjä Oulun keskustasta siirtyi yhtiölle 1970-luvulla.

Konserni työllisti vuonna 1983 noin 1 150 henkeä, liikevaihto 600 miljoonaa markkaa.

Rakennuskunta Haka osti OMP:n 1984.

Projektipäällikkö Pentti J. Aula (ylhäällä) ja toimitusjohtaja Reijo Holopainen Oulun Maanrakennuspojista kävivät kesällä 1973 tarkistamassa, miten asbesti-sementtiputken asennus Tornionjoesta jaloterästehtaalle etenee.

Artikkelin lähde Kaleva 08.01.2017.