Kirjojen viemää?
Romaani
Päähenkilö Lotta on epäsosiaalinen nuori nainen, joka mieluiten viettäisi aikansa kirjoja lukien ja pasianssia pelaten. Työssään kirjaston vahtimestarina hän on saanutkin toteuttaa itseänsä, kunnes eräänä kevätpäivänä alkaa tapahtua.
Lotta joutuu liikenneonnettomuuteen ja saa jalkaansa massiivisen kipsin. Lisäksi hänen asuntonsa kärsii vesivahingosta, minkä vuoksi Lotta muuttaa evakkoon siskonsa Memmun ja tämän naispuolisen avovaimon kotiin.
Memmu ja avovaimonsa, taiteilija-Kata haluavat Lotan elämään pientä säpinää ainaisen lukemisen sijaan. He järjestävät Lotalle yllätystreffit. Huolella valittu deitti Jiri on Lotan kaksoisolento: nörtti kirjatoukka. Bibliofiilejä yhdistää myös samankaltainen kipeä kokemus rakkauden saralla.
Samaan aikaan Lotta havaitsee kirjaston musiikkiosastolla huumorintajuisen ja rennon Ollen, joka ilmaantuu pelastamaan Lotan tilanteen yllättäessä.
Lotta raportoi tarkasti miesten kanssa viettämiään hetkiä ja niiden herättämiä tunteita. Kun suhde toisen kanssa syvenee, Vaahtera kuvaa oivaltavasti kuinka suurelta ja työläältä askeleelta miesystävän perheeseen tutustuminen Lotasta tuntuu. Kulttuurisokit rytmittävät tarinan pääjuonta.
Pitkän parisuhteensa karikolla jumittavat Memmu ja Kata luovat jännitettä sävyisään kertomukseen. Katan taiteilijuudesta olisi tosin edelleen ollut irroteltavaa, mutta nytkin hänen persoonansa on hauska bonus Lotan tarinassa.
Kirjallisuusaihe rakentaa ja rikastaa teosta monin tavoin. Lotan paras evästys rakkaussurujen ruhjomalle siskolleen on oman ajan ottaminen: ”Lue vaikka kirjoja.”
Yksilökeskeisen, tunteita, terapiaa ja hoitoja tuuttaavan kulttuurimme keskellä on varsin ansiokasta, että mainituista ilmiöistä onnistuu kirjoittamaan tuoreentuntuisen ja hauskan lukuelämyksen.
Veera Vaahteran valtit ovat liioitteleva rempseys ja suorapuheinen tosiasioilla eteneminen. Hänen henkilöillään on miellyttävästi kipunoiva oma tahto, ja vain paikoin teos tuntuu hieman kaavaan rakennetulta ja alleviivaavalta.
Artikkelin lähde Kaleva 09.01.2017.