Kevyttä musiikkia korkean katon alla
Iina Palokankaan emännöimä lauluntekijäklubi tuo uusia tuulia Oulun vanhaan pappilaan.
Anssi JunttoOululainen laulaja-lauluntekijä Iina Palokangas oli jo pitemmän aikaa haaveillut omasta lauluntekijäklubista, jossa tekijävieraat esittäisivät musiikkiaan ja kertoisivat omasta luovasta työstään. Tie unelmaan tasoittui, kun Palokangas istahti kahville Oulun tuomiokirkkoseurakunnan nuorisotyöntekijän Mono Kuoppalan kanssa viime syyskuussa.
– Totesin, että vanha pappila on sen verran upea paikka, että sinne pitäisi saada jotain kevyttä musiikkia, vaikka jazzia, itsekin seurakunnassa leirimuusikkona ja nuorisotyöntekijänä työskennellyt Palokangas kertoo.
– Mono sitten sanoi, että seurakuntalaiset olivat toivoneet heiltä kulttuuria tavallisille ihmisille. Eli jotain muuta kuin Bachin
Keskustelu kääntyi lauluntekijäklubiin, joka tuntui vastaavan kysyntään. Pian oltiinkin jo varaamassa päiviä vanhan pappilan kalenterista.
Lauluntekijäklubi itsessään ei ole mikään uusi idea. Esimerkiksi ammattimaisesti toimivien musiikintekijöiden Elvis ry:n Tekosyy-klubeilla on kuultu tarinoita biisien takaa vuodesta 2010 lähtien.
– Minun klubini ajatus on, että katseet kohdistuvat aina yhteen lauluntekijään kerrallaan ja siihen, miksi hän tekee, ja miten hän tekee. Vaikka ollaan kirkon tiloissa, minulle on tosi tärkeää pitää kiinni sananvapaudesta ja siitä, mitä juuri tämä taiteilija meille haluaa kertoa, Palokangas selvittää.
Taustatarinaklubinsa artistivieraiksi Palokangas on valinnut taustoiltaan erilaisia nousevia kykyjä. Ihan ensimmäisellä kerralla ääneen pääsee hänen hyvä ystävänsä Mitra Kaislaranta.
– Mitra edustaa sitä, että muut tekevät lauluja. Hän tulee kertomaan, miten artisti voi siihen vaikuttaa, miten lauluja tehdään yhdessä, ja miten sellainen musiikin tekeminen toimii, joka on kiinni bisneksessä taidehörhöilyn lisäksi.
Helmi- ja maaliskuun artistivieraat Elisabeth Ehrnrooth ja Mikko Malmivaara ovat Palokankaan opiskelukavereita Helsingistä. Toukokuista vierasta Olli PA:ta eli Tommi Torvikoskea klubiemäntä ei tunne henkilökohtaisesti, mutta oululaisräppärin aikaansaannokset ovat tulleet hänelle tutuiksi yläasteajoista lähtien.
– Onkin jännittävää, millainen tyyppi ja taiteilija hänestä paljastuu.
Palokangas itse on Taustatarinaklubinsa vieraana huhtikuussa. Siinä vaiheessa yleisö on toivottavasti jo sisäistänyt ajatuksen vuorovaikutuksesta, eikä tuuraavaa vetäjää tarvita.
Palokangas kiinnostui biisinteosta aikoinaan Madetojan musiikkilukiossa. Opiskellessaan Pop & Jazz Konservatoriossa Helsingissä hän tajusi joidenkin kirjoittavan lauluja ihan työkseen. Se kuulosti juuri sellaiselta, mitä hän oli itsekin aina halunnut tehdä.
Tällä hetkellä musiikkikasvatusta Oulun yliopistossa opiskelevan Palokankaan ensimmäinen single
– Kilpailun tai vastaavan kautta saisi julkisuutta ja voisi päästä nopeammin. Olen kuitenkin ajatellut, että nyt tehdään se pohja, jota voi hyödyntää siinä vaiheessa, kun pääsee oikeasti tekemään niin isolla skaalalla kuin haluaa.
Katso kuvagalleria. kaleva.fi
Fakta
190 vuotta
Oululainen rakennusmestari Henrik Matlin hahmotteli uuden pappilan luonnoksen, jonka pohjalta arkkitehti Carl Ludvig Engel laati uuden empire-tyylisen pappilan viralliset piirustukset.
Rakennus valmistui vuoden 1827 lokakuuksi.
Asuinrakennukset muodostavat nykyisin osan Oulun vanhasta pappilasta. Alun perin Ison-Uudenkadun (nykyisen Isokadun) varressa oli päärakennus, jonka jatkona oli erillinen keittiörakennus.
Pappilaa ryhdyttiin remontoimaan ja laajentamaan 1840- ja 1850-lukujen vaihteessa. Samalla päärakennus vuorattiin laudoilla ja maalattiin öljymaalilla. Vuonna 1851 maaseurakunnan rakennus sai lautavuorauksen, uudet ikkunat ja uudet maalit. Molemmat rakennukset maalattiin punaisiksi, paitsi ovet ja ikkunanpielet vihreiksi.
1800-luvulla pappilarakennusta muutettiin ja korjattiin useita kertoja. Vuonna 1886 rakennettiin kuisti pihan puolelle ja sisäänkäynti silloisen Ojakadun (nykyisen Asemakadun) puolelle. Vuonna 1898 pihan puolelle tehtiin laajennus. Samalla asuinrakennukset yhdistettiin ja niiden ulkoasua yhdenmukaistettiin.
Tuomiorovasti Jorma Sipilä asui pappilassa vuoteen 1971 asti. Sen jälkeen tiloja on käytetty seurakunnan kokoontumistiloina ja osa huoneista on ollut toimistokäytössä.
Sisätilat ovat säilyneet lähes alkuperäisessä asussa kasettikattoineen, kaakeliuuneineen ja muine koristeellisine yksityiskohtineen.
Vuosina 1980–1981 pappila peruskorjattiin arkkitehti Anna-Maija Putkosen (nykyisin Ylimaula) suunnitelmien mukaisesti.
Viimeisin peruskorjaus valmistui 2010. Juhlahuoneiston siunaaminen ja käyttöönotto tapahtui 19.12.2010. Peruskorjauksen pääsuunnittelijana oli arkkitehti Jorma Teppo ja sisustuksen on suunnitellut arkkitehti Anna-Maija Ylimaula.
vanhan pappilan saleissa kuullaan pian muutakin kuin hengellistä
musiikkia. Kuvassa näkyvässä
ruokasalissa tarjotaan klubin
jälkeen yleisölle kahvit.
Korea, mutta kodikas
Anne Helaakoski– Monet täällä ensimmäistä kertaa käyvät yllättyvät, että onpa hieno ja vielä keskellä kaupunkia, Oulun tuomiokirkkoseurakunnan nuorisotyönohjaaja Mono Kuoppala kertoo esitellessään Oulun vanhaa pappilaa.Ja hienot tilat rakennuksessa ovatkin. Katto huitelee ainakin neljän metrin paremmalla puolella ja vanhat kakluunit ovat säilyneet, toki paloturvallisuuden takia niitä ei enää lämmitetä.
Huonekalut ovat osaksi vanhaa pappilan kalustoa, osaksi eri seurakunnista kulkeutuneita ja myös ostettuja. Vanhat kasettikatot ovat säilyneet ja kristallikruunu on saanut modernin mausteen sähköistyksestä.
Seinillä on sekä lahjoituksina saatuja ja hankittua tauluja.
Jokainen huone on yksilöllinen ja edustaa eri aikakausia uusine, mutta vanhantyylisine tapetteineen. Joka huoneessa on kurkistusikkuna menneisyyteen. Lasin taakse on jätetty näkyviin seinissä ollutta alkuperäistä tapettia, tai kuten Koskimies-salissa, paljasta hirttä.
Huoneisiin vievien ovien ylle on kirjoitettu niiden nimet. Koskimies, Wegelius, Mannermaa ja Wallinmaa muistuttavat mieleen hiippakunnan entiset kirkonmiehet.
Vanhan pappilan yhteydessä on myös modernimmin sisustettu kokoontumissalien puoli. Rovastinsalin seinällä komeilee joukko muotokuvia vanhoista tuomiorovasteista. Sipiläsali kertoo viimeisestä pappilassa asuneesta tuomiorovastista Jorma Sipilästä.
Perimmäisenä on mukavilla sohvilla sisustettu Jössensali. Nimi tulee aikoinaan vaikuttaneelta tuomiokirkkoseurakunnan lehtorilta Hjördis ”Jösse” Oivolta, jonka lahjoittamaa prameaa kahvikuppikokoelmaa voi ihailla Vanhan pappilan puolen ruokasalissa.
Vanhassa pappilassa kokoontuu säännöllisesti seurakunnan erilaisia ryhmiä, mutta siellä pidetään myös yksittäisiä tapahtumia lähes viikoittain.
Pappilassa vietetään häitä, kaste- ja rippijuhlia sekä muistotilaisuuksia. Varata voi yhden tai useamman huoneen tai vaikka koko tilan. Kirkollisista perhejuhlista ei oteta maksua, mutta tila kannattaa varata ajoissa, vinkkaa Kuoppala.
Artikkelin lähde Kaleva 18.01.2017.