Herkät, vahvat ja ympyrät

Jaakko Mattila on työskennellyt johdonmukaisen innostuneesti ja lannistumattomasti jo vuosikausia.

Kuvat

Jaakko Mattilan maalauksia ja grafiikkaa Galleria Harmajassa Oulussa, Pikisaarentie 17, 29.1. saakka.

Jaakko Mattilan (s. 1976) työskentelystä hahmottuu Harmajan tuoreessa näyttelyssä hyvin selkeästi kolme rinnakkaista työskentelytapaa, melkein voisi sanoa tutkimuslinjaa, jotka ovat näyttelykokonaisuudessa varsin tasavahvasti esillä.

Maalauksellisten ääripäiden – henkäyksenherkkien akvarellien ja väriroiskeisten alkydimaalausten – väliin asettuu Mattilan otteeltaan aika analyyttinen grafiikka.

Mattila on ahkerasti näyttelyitä pitävä taiteilija ja on viime vuosina ollut esillä monissa paikoissa sekä Suomessa (muun muassa yksityisnäyttely EMMAssa 2014) että ulkomailla (Britanniassa, Japanissa…).

Hänen edellinen Oulun-näyttelynsä nähtiin Torikadun Harmajassa 2014. Sitä edeltävä esittäytyminen kotiseudulla tapahtui Oulun taidemuseon OMA-taiteilijana 2012.

Kun on Mattilan taiteilijauraa vuosien ajan seurannut, niin erityisen viehättävänä siinä mielestäni nousee esiin taiteilijan työskentelyn innostunut ja lannistumaton johdonmukaisuus.

Tässä taiteilijan asenteessa on myös jotain hyvin avointa, läpinäkyvää ja katsojaystävällistä: on helppo lähteä mukaan katsomaan ja ihmettelemään niitä samoja ilmiöitä, joita taiteilija on työskennellessään pohtinut ja ihmetellyt. On olemassa polku tai polkuja.

Niissä ehkä on sivuhaaroja, joille välillä poiketaan, mutta koko ajan kuljetaan jonnekin.

Tietyt asiat kantavat läpi vuosien. Ympyrä on perusmuoto, joka ei lakkaa Mattilaa kiehtomasta. Kultaisen leikkauksen jumalaisia mittasuhteita noudattava 7-osainen Värillinen jatkumo taas on rakenteeltaan samankaltainen kuin Oulun taidemuseon näyttelyssäkin nähty Being.

Mattilan teosten värimaailma on aina ollut kaksijakoinen, joko mustavalkoinen tai spektrinkirkas. Ja sitten on se alue missä nuo kaksi yhdistyvät, kun kirkkaat perusvärit sekoittuvat tai kerrostuvat harmaaksi. Maalaukset Toven tähden ja Alkemisti heittävät peliin henkilökohtaistakin tarinallisuutta.

Leena Kangas

FAKTA

Kriitikko kiteyttää

Plussaa: Mattilan työskentelyn etenemistä vuodesta ja näyttelystä toiseen on mielenkiintoista seurata. Maalaukset Toven tähden ja Alkemisti ovat hauskasti yksilöitä sarjallisten teoskokonaisuuksien keskellä.

Huomioitavaa: Erityistä huomiota kannattaa kiinnittää kaikkein herkimpiin teoksiin, kuten lähes näkymättömään Maahenki-maalaukseen.

Maalaus Jaakko
Mattilan 7-osaisesta teossarjasta Värillinen jatkumo (Proportio divina), 2016, alkydi melamiinilevylle. Jaakko Mattila:
Toven tähden, 2016, alkydi melamiinilevylle.

Artikkelin lähde Kaleva 08.01.2017.