Chansonin suurmies on aina ajankohtainen

Konsertti

Rakastakaa – Jacques Brelin lauluja. Oulun kaupunginteatterin Pikisali 28.1.

Chansonin suurmies Jacques Brel on ilman juhlavuosiakin ajankohtainen, sillä Oulun kaupunginteatterin uuden produktion lisäksi kotimaan näyttämöillä on hiljattain nähty muutama muukin Brel-esitys.

Belgialainen Brel (1929–1978) oli loistava tarinankertoja ja vangitseva esiintyjä. Hänen suosionsa on ollut aina universaalia, chanson-piirit ja kielirajat ylittävää. Myös poplaulajat ovat halunneet tulkita Breliä. Käännösversioita ovat tehneet muun muassa David Bowie, Scott Walker ja jopa Nirvana-yhtye.

Pikisaliin oli Brel-illaksi lavastettu kabareenäyttämö. Taustana oli rivi flaamilaistyylisiä päätytaloja kanavan äärellä ehkä muistutuksena Brelin taustasta ranskankielisenä flaamina.

Esitys eteni 19 itsenäisen pienoisdraaman konserttina Liisa Ryömän suomennosten siivin.

Brelin lapsuusnostalgia ja rakkauden kaipuu sekä hirtehishumoristinen ironia ja ylevän ”romahduttaminen” maan tasalle vakuuttavat yhä. Vastaavaa sisäsointujen iloittelua kuin Ryömällä on oikeastaan vain Juice Leskisellä.

Laulajia oli neljä, teatterin vakioväestä Merja Larivaara ja Kari-Pekka Toivonen sekä yhteistyökumppani Oulun ammattikorkeakoulusta Jenni Siuruainen ja Antti Annola.

Siuruaisen notkea sopraano ja osaava mimiikka olivat Jefissä täyttä musikaalitasoa. Eläytymiskykyä ei puuttunut myöskään Annolalta, jonka hersyvät tulkinnat Mathildesta ja Seuraavasta olivat mainioita.

Larivaaran äänen persoonallinen ja lämmin sointi toimi Mariekessa upeasti, mutta suomalaisille tutuin Brel-sävelmä Amsterdam olisi kaivannut vahvempaa loppukohotusta. Toivosen varmaotteinen baritoni taipui niin herkistelyyn kuin kapakkaboheemin römeään hoilotukseenkin.

Nelihenkinen säestysyhtye soitti hienovaraisen saumattomasti, ajankuvan hyvin sisäistäneenä.

Illan koskettavin numero oli Laulu vanhoista rakastavaisista, jossa Larivaara ja Toivonen tulkitsivat hienosti Aale Tynnin lyyrisen suomennoksen. Siinä pariskunnan ”30-vuotinen sota” on päättynyt suloiseen rauhaan, eikä Brelillä enää ole ketunhäntää kainalossa.

Juha Sutela

Artikkelin lähde Kaleva 30.01.2017.