Tingeltangelia työläisille
Sirkusta paheksuttiin sata vuotta sitten. Se oli sen ajan rappiotaidetta: ilweilyä tai hevosteatteria.
Lehdistö holhosi maksavaa yleisöä ja moitti, miksei teatteritaide houkutellut vaan sirkus paremminkin.
Eeva KauppinenNykysirkus valloittaa tänä päivänä yhä uusia yleisöjä, myös Oulussa. Sata vuotta sitten Suomen lehdistössä väiteltiin, onko sirkus taidetta vai tingeltangelia. Hampaisiin joutuivat erilaiset markkinat sirkuksineen ja huvituksineen, anniskelu ja näytöseläinten kohtelu.
Nähtiin, että elämä markkinoilla oli ”rivoa ja hurjaa”.
Kansan Tahto raportoi Oulusta syyskuussa 1906, ettei nuorison ollut sopivaa kokoontua markkinapaikalle ”räyhäävien huijarien keskelle, katsomaan kömpelöitä keinottelijain esityksiä eikä kuulemaan riwopuheita”.
Toimittaja pelkäsi, että markkinakojut nielevät työväestön vähätkin säästöt. Tämä käy ilmi Suomessa toimineiden sirkustaiteilijoiden ja sirkuksen historiaa käsittelevästä tuoreesta kirjasta Huvielämän kiertolaisia – Kotimainen sirkus ja tivolitoiminta 1900–1950-luvulla.– Mikrofilmeiltä tuli eteen unohtuneita suuruuksia, akrobaatteja ja klovneja, kirjoittaja Heikki Nevala kertoo.
Kirja tuo lisävaloa myös oululaisten Westerlundin veljesten toimintaan.
Helsingissä sirkusta vastustivat työväestön uskonnolliset raittiuspiirit. Arvostelun kärkikohteeksi nostettiin Siltasaaren maneesissa esiintyneen Cirque Nouveaun sirkuskapakka. Raittiusseura Koitto organisoi sirkuksen vastaisen kampanjan 1904, josta uutisoivat myös maakuntalehdet.
Näin koittolaiset kuvasivat sirkusta taidemuotona:
”Sirkuksessa rääkätään ihmisiä ja eläimiä, siellä irstaillaan ja tehdään silmänkääntötemppuja. Tanssit, ratsastukset ja woimistelunäytökset owat siellä alistetut alemman ihmisemme ihmeellisyysjanon palvelukseen.”Kalevassa julkaistiin 23. syyskuuta 1904 Helsingin kirjeenvaihtajan kirje, jossa kerrottiin Kansallisteatterin syksyn tärkeimmistä kappaleista: Maksim Gorkin Pikkuporvareita ja Shakespearen Romeo ja Julia.Samalla nimimerkki Köpi päivitteli, kuinka sirkusilmiö saa pääkaupungin elämässä kunnian olla suuren väestöpohjan tärkeimmän huomion kohteena.
Hän asetti vastakkain Kansallisteatterin esitykset ja sirkusnäytökset.
”Melkein joka ilta elefantit, kesyt apinat, tanssiwat hewoset, akropaatit ja ilweilijät esittäwät taitoaan pisin parroin täydelle huoneelle. On se sentään julkeaa, että on olemassa niin paljon weltostunutta ja mautonta sirkusyleisöä, joka mieluummin tuhlaa rahansa kerrassaan hyödyttömään kuin käyttäisi taiteeseen tutustuakseen ja siitä nauttiakseen.”Suomen Kansallisteatterin uusi rakennus oli avattu Rautatientorille vuonna 1902.
”Teatterit ja konsertit käyvät wakawilla ohjelmillaan epätoiwoista taistelua noiden maankulkijoiden tarjooman rapataiteen kanssa.” (Uusi Suometar 31.1.1903)
Pohjois-Suomen toimittajat halusivat tutustua sirkusilmiöön omin silmin paikan päällä. Raahen Lehden kirjoittajan ensimmäinen sirkuskokemus oli ”hatara ja haihtuwa”.
”Ei näyttänyt Koiton lakko wielä waikuttaneen. Wäkeä oli joka paikka täysi. Oli walkolakkia, oli silkkipyttyjä ja tawallisia lippalakkia sekä hattuja sekaisin. Oli siellä hienopukuisia naisia kiikareineen ja hajuwesituoksuineen ja oli myös alemman kansan tyttäriäkin.” (Raahen Lehti 29.9.1904)Raportista paljastuu, kuinka laajaa sirkuksen suosio oli poikki sosiaaliluokkien.
Yksi osa sirkusta kritisoivaa keskustelua oli eläinrääkkäys. Kaleva uutisoi tammikuussa 1914, kuinka erään eläintenkesyttäjän leijona kuoli kylmään Haapamäellä.
”Jalopeura-raukka oli saanut useita wuorokausia wärjötellä yli 20 asteen pakkasessa ohuessa kangasteltassa. Ollen lämpöisten seutujen asukas ei elikko tällaista kylmyyttä kestänyt.”
Lähde: Heikki Nevalan kirja Huvielämän kiertolaisia – Kotimainen sirkus ja tivolitoiminta 1900–1950-luvulla (Keravan museo ja Sirkuksen tiedotuskeskus 2015).
”Sirkuksessa rääkätään ihmisiä ja eläimiä, siellä irstaillaan ja tehdään silmänkääntötemppuja. Tanssit, ratsastukset ja woimistelunäytökset owat siellä alistetut alemman ihmisemme ihmeellisyysjanon palvelukseen.”Raittiusseura Koitto (1904)
Oulun Heinätoria 1900-luvun alussa. Uusi Heinätori on sijainnut Heinätorin koulun eteläpuolella.
Vasemmalla yläkulmassa näkyy sirkusteltta, keskellä karuselli ja oikealla ohjelmatelttoja mainoskyltteineen.
Vuonna 1907 sirkushenkistä eläinnäyttelyä mainostettiin jalopeuran kuvalla. Tapahtumapaikkana oli uusi Heinätori.
