Artikkelin lähde Kaleva
Kirjailija F.E. Sillanpää tuli matineaan vuonna 1957.
Kuvasta kerrottiin tällä palstalla viikko sitten sunnuntaina 27. joulukuuta. Otos lienee Uuno Laukan, joka kuvasi Taidepäiviä ainakin alkuvuosina.
Alkuperä varmentui, kun kulttuuritoimittaja emerita Kaisu Mikkola kertoi Oulun Taidepäivistä. Sillanpää ja Hälli esiintyivät Merikoskikerhon kulttuuritapahtumassa, mistä Mikkola oli saanut tietoa Merikoskikerhon vanhoista papereista.
Kaleva uutisoi Taidepäivistä maanantaina 15. huhtikuuta 1957. F.E. Sillanpää istui täpötäyden salin eturivissä, tukenaan vävypoika H. Sainio, joka saattoi 68-vuotiaan kirjailijan lavalle.
”Hän heitti yleisölle lentosuukkoja ja sai valtavat suosionosoitukset. Tri Sillanpää luki katkelman teoksesta Poika eli elämäänsä.”, Kaleva kuvasi Sillanpään esiintymistä.
Matinea pidettiin kauppaopiston uudessa juhlasalissa, joka edellisenä syksynä, vuonna 1956, oli nimetty Madetojan saliksi ja jonne myös Oulun orkesteri muutti kaupungintalon juhlasalista.
Kalevan kuvateksti tapahtumasta kertoo, että eturivissä istuivat myös Matti Hälli, maaherratar Jenni Määttä, piispatar Hanna Heliövaara, toimittaja Uolevi Kianto, maisteri Vappu Roos ja runoilija Aale Tynni.
Atte Kalajoki, kulttuurilehti Kaltion perustaja ja päätoimittaja, avasi matinean.
Kalevan mukaan hän ”virkistävän kirpeästi totesi, että Oulusta, kuten vanhan kunnon kauppakaupungin periaatteisiin sopii, viedään kaikki vientikelpoinen tavara ulkomaille. Oulu on muun muassa vienyt ulos kaikki kirjailijansa”.
– Missä vika? Taitaa olla asia niin, että vika on Oulussa itsessään. Oulua paljon kehuneet kirjailijat ovat tiettävästi ja yleensä kirjallisuudenhistorian ja Kuka kukin on -kirjan mukaan jättäneet Oulunsa heti, kun pitänyt saada oma pöytä, jonka alle ojentaa jalkansa. Moni on kiittänyt onneaan, kun on täältä päässyt, vaikka aniharva lie vannomalla vannonut, kuten joku Kramsu, kovista kovimman kohtalon mies, että hän ei kuuna kullan valkeana astu Oulun mukulakiville, kunhan täältä kerran pääse irti, Kalajoki maalaili kotikaupunkiaan yleisölle.
– Vikaa on kulttuurikaupunkia leikkivän Oulun henkisessä ilmanalassa, on jo kauan aikaa ollut.
Oulun Taidepäivät oli poikkitaiteellinen ilmiö, joka kokosi kotimaisia taiteilijoita ja toi myös nimekkäitä oululaislähtöisiä kirjailijoita ainakin vierailulle Ouluun.
Merikoskikerho järjesti vuosien 1945–1967 aikana tapahtumaa Kaltion kanssa joka toinen vuosi.
Kaisu Mikkola kuvaa viimeisimmässä Kaltiossa (6/2015) Oulun Taidepäivien historiaa. Tiedot perustuvat ”salkulliseen Merikoskikerhon jälkeenjääneitä papereita”, jotka löytyivät kesällä Oulun kaupunginkirjaston pienpainatteiden joukosta.
Kirjailija Reino Rinne kuvaa Kuva-kulttuuriaikakauslehdestä ensimmäistä kirjailijamatineaa kaupungintalon juhlasalissa 9.12.1945.
Mukana oli esimerkiksi Aaro Hellaakoski. Myöhemmin 1950-luvulla matineoissa vieraili useammin Veikko Antero Koskenniemi.
Oulun Taidepäivien luonne alkoi muuttua 1960-luvulla.
Politiikasta ja kirjallisuudesta keskusteltiin vuonna 1963 kauppaklubin alasalissa. Äänessä tuolloin olivat muun muassa Raoul Palmgren, Jouko Tyyri, Erno Paasilinna ja Lauri Kokkonen.
Artikkelin lähde Kaleva