Artikkelin lähde Kaleva
Arto KiuruMusiikkimyynti on siirtynyt kivijalkakaupoista sekä tavaratalojen sähköosastoilta yhä enemmän nettiin. Vielä 1980-luvun alussa Oulusta löytyi useita musiikkilaitteita sekä äänitteitä myyviä erikoisliikkeitä.
– Ensimmäisen oikean Ludwigin rumpusettini ostin Saaristonkadun ja Torikadun kulmassa sijainneesta Siukosen Jaakon liikkeestä 1960-luvun puolessa välissä, Juhani Nikkinen muistelee.
Entinen PSO-Musiikki Oy:n Oulun liikkeen myymäläpäällikkö Nikkinen soitti rumpuja Matti Eskon bändissä.
Pohjoismainen Sähkö Oy:n eli PSO:n liike sijaitsi aluksi Torikadulla Toppeliuksen talossa. Myöhemmin liike laajeni Pakkahuoneen ja Torikadun länsikulmaan, jossa sen nimi muuttui PSO-Musiikiksi.
– Levy-yhtiöiden reppurit järjestivät ennen levymyyntisesonkia kiertäviä myyntinäyttelyitä, joissa esiteltiin tulevia uutuuksia, sekä muuta tuohon aikaan pinnalla ollutta musiikkia, Nikkinen naurahtaa.
Oulun ensimmäinen musiikkikauppa oli Pakkahuoneenkadun ja Torikadun itäkulmauksessa sijainnut Musiikki Westerlund. Sitä isännöi pitkän linjan oululainen musiikkialan vaikuttaja, orkesterimuusikko sekä konserttipromoottori Pauli Kaijanen (1905–1984).
Kaijanen toi Ouluun ensimmäiset gramofonit sekä savikiekot. Kaijanen, joka tunnettiin kansan suussa myös nimellä ’Kaija-Pate’, toimi eläkkeellä PSO:n pianopuolen asiantuntijana.
– Pauli oli ystävällinen pianot sekä oululaiset muusikot hyvin tunteva herrasmies, joka toi myös PSO:lle monia uusia asiakkaita, Nikkinen muistelee.
Musiikki Westerlundin liiketoiminnan osti 1960-luvulla Jyväskylästä Ouluun muuttanut entinen Suomen ilmavoimien eläkkeellä oleva taistelulentäjä Jaakko Siukonen. Hän muutti kaupan nimen myöhemmin muotoon Musiikkimies.
PSO:n lisäksi musiikki-instrumentteja, äänentoistolaitteita sekä äänitteitä saattoi Oulussa ostaa Torikatu 3:n Musiikkimiehestä, elokuvateatteri Rion talossa sijainneesta Musiikki-Kullakselta sekä Asemakadun ja Isokadun kulmauksesta kauppias Taisto ja Helli Railon omistamasta soitinkaupasta.
Äänilevyjä Oulussa myivät Pukumiehen alakerrassa sijainnut Musiikkimiehen alaisuudessa toiminut Populaari, Hallituskadun Levari sekä Saaristonkadulla lasiliike Lipposen puutalokiinteistön vieressä toiminut Record City.
Levykauppojen ohessa valveutunut kuluttaja saattoi etsiä kokoelmiinsa levyjä muiden muassa nykyisen Stockmannin paikalla sijainneesta Anttilasta, Toppilan Heps-tavaratalosta sekä Raksilan marketeista.
Oululainen musiikkiliike Musiikkimies oli 1970-luvun loppupuolella yksi Suomen kovimpia äänitemyyjiä.
– Musiikkimiehessä oli yksin levypuolella viisi vakituista myyjää, levyjä ja kasetteja haettiin siihen aikaan ahkerasti maakunnista, Nikkinen tietää.
Nikkinen meni Oulun PSO:lle töihin ensimmäisen kerran syystalvella 1970. Armeijasta juuri kotiutunut muusikko soitti rumpuja ensimmäisen pitkäsoittonsa PSO Musiikki Oy:n Finlandia-levymerkille tehneen Matti Eskon levyllä.
– Olin Matin apulaisena, kun roudasimme PSO:lta lainattuja Hagströmin laulukamoja
PSO myytiin Musiikki-Fazerille 1982, jolloin myös Nikkinen siirtyi Torikatu 12:ssa sijaitsevaan uuteen Musiikki-Fazerin liikkeeseen.
Nikkinen ehti Musiikki-Fazerin myymäläpäällikkönä työskennellessään tavata muiden muassa amerikkalaisen glamrockyhtye Kissin syystalvella 1983.
– Ojensin Kissin muusikoille Hotelli Vaakunan aulassa pianonkoskettimilla kuvioidut mainoskaulaliinat, pianonvirittäjänä työskentelevä entinen soitinmyyjä naurahtaa.
Ensimmäiset gramofonit ja savikiekot Ouluun toi Musiikki Westerlundin Pauli Kaijanen. PSO-Musiikin sekä Musiikki-Fazerin Oulun-liikkeiden entisen myymäläpäällikön Juhani Nikkisen musiikkimuistot liittyvät Plaanaojan penkalle. Ensimmäinen halparumpusetti ostettiin Asemakadulta Kimmo Jussilan musiikkikaupasta. Mystic vuosimallia 1972: Ari Tenhunen (kitara), Timo ”Tikke” Kuparinen (rummut ja laulu), Jukka ”Julius” Tenhunen (laulu ja trumpetti), Keijo ”Kepe”– Tarkoituksena on saada digitaalinen albumi kevään aikana valmiiksi ja pitää sitten levynjulkaisukeikka jossain Oulun seudulla kesän aikana, sanoo yhtyeen helsinkiläinen kitaristi Ari Tenhunen.
Mysticin jäsenet tekevät kukin tahollaan soittoraitoja tulevalle äänitteelle, jonka Oulunsalossa asuva basisti Seppo Vesterinen kokoaa sitten valmiiksi biiseiksi.
– Omia kappaleita ja vanhoja rokkisuosikkeja, Tenhunen paljastaa.
Suosikit kallistuvat raskaan rockin puolelle. Keikoillakin yhtye on herutellut Deep Purplen ja Black Sabbathin klassikoilla.
Mutta mikä saa eri puolilla maata asuvat, osin jo eläkkeellä olevat miehet kokoontumaan vuodesta toiseen niin satunnaisille keikoille kuin kesäisille ”harjoitusleireille”?
– On kiva kuulla toisten kuulumisia ja muistella vanhoja aikoja. Lisäksi yhdessä soittaminen ja musiikin tekeminen itsessään tuottaa meille sellaista iloa ja nautintoa, että senkin takia haluaa kokoontua yhteen yhä uudestaan, Tenhunen kiteyttää.
Alkuperäisestä Mystic-viisikosta vuodelta 1966 mukana on edelleen kosketinsoittaja Keijo Ilmonen. Tenhusen ja Vesterisen lisäksi vuonna 1970 Mysticiin liittyi kosketinsoittaja-laulaja Jukka Tenhunen. Mysticin täydentää Sepon poika Visa, joka on soittanut yhtyeessä rumpuja vuodesta 2009.
– Soittamaan tullaan aina kun joku pyytää, Ari Tenhunen lupaa.
Artikkelin lähde Kaleva