Artikkelin lähde Kaleva
Sanna Alavaikko, teksti
Teija Soini, kuvatRevonlahden vanha Keskikylän kansakoulu on komea ja huomattavan pitkä rakennus. Se oli vähällä päätyä 1970-luvulla paikallisen kuljetusyrittäjän rekkatalliksi, mutta rakennuksen onneksi tarjouskilpailun voitti kuitenkin kaksi arkkitehtipariskuntaa. Pariskunnista toinen, Anna ja Lauri Louekari, omistaa kiinteistön yhä. Vanha koulu toimii tällä hetkellä vapaa-ajan asuntona.
– Ostohetkellä talon kuistit olivat rempallaan ja osa ikkunoista rikki, mutta näimme, että rakennus on ryhdikäs ja korkea perustus hyväkuntoinen. Siksi uskalsimme tämän ostaa, Anna Louekari muistelee liki neljänkymmenen vuoden takaista aikaa.
Louekarit hallinnoivat aluksi pitkän rakennuksen vanhempaa, vuonna 1895 rakennettua päätyä ja toinen perhe asui uudemmassa, 1939 rakennetussa päädyssä. Myöhemmin toinen perhe muutti muualle ja koulurakennus siirtyi kokonaan Louekarien omistukseen.
Rakennuksessa ei ollut aluksi vesijohtoa eikä viemäriä, mutta sähköt kuitenkin. Alkuvuosina Louekarit viettivät Revonlahdella kesät, mutta myöhemmin kuusihenkinen perhe asui talossa ympärivuotisesti.
– Meillä oli sellainen ajatus, että lasten on pieninä hyvä asua maalla. Kun tytöt alkoivat olla isompia ja menivät lukioon Ouluun, muutimme kaupunkiin ja tämä jäi vapaa-ajan asunnoksi, Louekari kertoo.
Nyt pariskunta miettii jäälleen eläkepäivien lähestyessä, muuttaisivatko he kaupungista Revonlahdelle, vai säilyykö vanha koulu edelleen vapaa-ajan asuntona.
Taloa on vuosikymmenten kuluessa remontoitu useaan otteeseen. Ensimmäisen ison remontin valmistumisesta kertoo ulko-oven sisäpuolelle maalattu vuosiluku 1981. Silloin remonttia tehtiin sen ajan parhaan tietämyksen mukaan.
Myöhemmissä remonteissa aikaisempien remonttien ratkaisuja on jouduttu korjailemaan. Seiniin laitetut villat ovat esimerkiksi saaneet väistyä ja 1980-luvun ikkunoiden tilalle on teetetty uusia alkuperäisten ikkunoiden mallin mukaan.
– Viime vuosien remontit onkin tehty restauroinnin hengessä, Anna Louekari toteaa.
Viimeisin uudistus on tehty rakennuksen keskellä sijaitsevaan saliin, joka on koulun entinen luokkahuone.
– Seinistä poistettiin vanhat pinkopahvit ja seinät ovat nyt paljaalla hirsipinnalla. Tuleva talvi saa näyttää, pärjätäänkö paljaalla hirsipinnalla jatkossakin, vai tarvitsevatko seinät sisäpinnoille jotain muuta, Lauri Louekari kertoo.
Sali on kalustettu harmonisesti vanhaa ja modernia yhdistellen. Uudet kalusteet ovat sulassa sovussa perintöhuonekalujen, vanhan hirsiseinän ja ylväiden pönttöuunien kanssa. Esillä on myös paljon värikkäitä tekstiilejä, joiden kuosit ovat pariskunnan tyttären, Maija Louekarin suunnittelemia.
– Tästä on pyritty tekemään selkeä ja rauhallinen tila. Aiemmin tässä oli työhuone isoine työpöytineen. Niitä ei nyt enää tarvita, joten tila saatiin uuteen käyttöön, Anna Louekari sanoo.
Rakennuksen vanhemmassa päädyssä on salin lisäksi entisen opettajan asunnon paikalla keittiö sekä makuuhuone ja kylpyhuone. Lisäksi yläkerrassa on makuuhuonetilaa.
Makuupaikkoja tarvittiin taas joulun aikaan, sillä jouluisin Louekarien tyttäret perheineen kokoontuvat vanhaan kotiinsa joulun viettoon.
– Kesällä lomalaiset käyvät täällä vähän vuorotellen, mutta jouluna kaikki ovat paikalla yhtä aikaa ja talo on täynnä elämää, Anna Louekari toteaa.
Katso kuvagalleria.
Sisäkuva: Eteisaulassa on uutta ja vanhaa puupintaa. Yhdessä värikkäiden tekstiilien kanssa ne luovat kodikkuutta. Pönttöuunit antavat lämpöä 120-vuotiaan koulun entiseen luokkahuoneeseen. Sisustuksessa on käytetty Maija Louekarin Marimekolle suunnittelemia kankaita.
Artikkelin lähde Kaleva