Artikkelin lähde Kaleva
Oululainen Johannes Snellman totesi väitöskirjassaan vuonna 1737, että ankara pakkanen ja pureva pohjoistuuli puhdistivat ilman niin, että tarttuvat kulkutaudit, äkillinen kuumesairaus tai ”muut senkaltaiset onnettomuudet pääsevät tunkeutumaan tänne melko harvoin”.
”Oulumme on saanut osakseen mitä terveellisimmän, puhtaimman ja asukkaiden terveyden edistämiseen erittäin sopivan ilmaston, sillä mitä lähemmäs pohjoista tulee, sitä vapaampi se on epäpuhtaista höyryistä”, Snellman kirjoitti.
Hän puolusti väitöskirjaansa De Urbe Uloa eli Oulun kaupungista Turussa liki 300 vuotta sitten.
Kirja on yksi vanhimmista paikallishistoriallisista teoksista ja ensimmäinen tutkimus Oulusta. Oulu-Seura, Oulun kaupunki ja Oulun Historiaseura julkaisivat kirjasta näköispainoksen vuonna 2000.
Snellman kuvasi Suomen kesää lauhkean lämmön vuoksi miellyttäväksi ja kauniiksi.
”Talvella sitä vastoin auringon poissaoloa korvaavat Jumalan mittaamattomassa hyvyydessä kuu ja tähdet.”
Ouluun tuli kauppatavaraa maailman ääriltä. Samalla elettiin likellä luonnonvaraista, kalastukseen ja metsästykseen perustuvaa arkea.
”Pakkasen ja sään ankaruudesta vievät voiton polttopuiden runsaus ja moninaisten villieläinten turkikset, joista asukkaat ompelevat itselleen vaatteita”, Johannes Snellman kertoi 1700-luvun alun ihmisistä Oulussa.
Hans Niittyvuopio, matkailuyrittäjä Muotkatuntureiden juurelta muistelee Inarilaisessa (13.1.2016) armeijaan menoaan ja Oulua talvella 1956.
Pakkasta oli yli 40 astetta ja poromies lähti reissuun heinäkengissä ja säpikkäissä. Hän jäi Oulussa junasta ja katseli yöpuuta. Viimein Niittyvuopio sai huoneen Kauppahotellin kuudennesta kerroksesta, jonne Lapin mies nousi ensimmäistä kertaa elämässään ”laatikolla”.
– Olin laittamassa kenkäheiniä nutukkaisiin, kun tuli nainen kahvia tuomaan ja sekös kiljaisi ovella, kun näki minut penkillä heinätukon kanssa. Nainen katosi samantien. Pian tuli miespuolinen työntekijä ja se sanoi jo arvanneensa, että täällä heinitetään kenkiä. Nainen oli kiljunut alhaalla, että huoneessa on mies, joka syö heiniä.
Heinäkenkä oli Lapin erikoisuus, mutta petoeläimiä Oulun seudulla metsästettiin vaikka hiihtämällä. Johannes Snelllmanin mukaan esimerkiksi karhun talvitavoista oltiin hyvin tietoisia.
”Kun on syvä lumi ja kulku onnistuu suksilla, minkä taidon meikäläiset erinomaisesti hallitsevat ja jopa niin hyvin, että ennättävät syvässä lumessa metsäpeurojen ja nopealiikkeisten susien edelle ja kaatavat niitä, he havaitsevat karhun sen hengityksen luolan yläpuoliseen lumeen aiheutuneen jäljen avulla ja surmaavat sen tavallisesti metsästyskeihäällä.”
Täkäläinen sää karaisi miehet metsästyskuntoon.
”Ilmaston suotuisuuden puolesta puhuu paikallisten asukkaiden luja terveys, niin että heillä ei ole lääkäreitä eivätkä he näitä arvioi tarvitsevansakaan. Meikäläiset ovat vankkatekoisia, mistä johtuu asukkaiden pitkäikäisyys; niinpä saatetaan tavata ihmisiä, jotka ovat eläneet sata vuotta tai kauemminkin.”
Artikkelin lähde Kaleva