Lintukuvista hyvää mieltä itselle ja muille

”Lintukuiskaajaksikin” tituleerattu professori Erkki Alasaarela etsii kuvaamalla tarinoita linnuista.

Elämysten jakaminen on tärkeä osa harrastusta.

Markku Rättilä

Oulu

Pakkanen paukkuu Ylikiimingin Valkiaisen järven rannalla. Erkki Alasaarela ottaa kouran silmään siemeniä ja asettuu lumiselle mökin terassille lintujen ruokintapaikan viereen. Ei mene kuin hetki kun hömö- ja kuusitiaiset lennähtävät paikalle ja käyvät vuoron perään napsimassa nokkaansa siemeniä Alasaarelan
kädestä.

Lintujen houkuttelu on tärkeä osa Oulun yliopistossa pitkän uran tehneen professorin harrastukselle: hänen intohimonsa on kuvata lintuja.

– Etsin luonnosta erilaisia tarinoita kuvaamalla, Alasaarela sanoo.

Tarinoita syntyy jo siitä, kun menee luontoon. Lisää löytyy, kun vastaan tulee eläimiä tai kasveja.

Monesti tarina yllättää ja putkahtaa esiin vasta siinä vaiheessa, kun Alasaarela purkaa taltiointeja kamerastaan.

– Kuvatessa niitä ei vielä välttämättä huomaa.

Linnut ovat kiinnostaneet Alasaarelaa pienestä pitäen. Lintujen ohella hän harrasti perho-
sia.

– Liikuin silloin kiikarit kaulassa ja perhoshaavi kädessä.

Nyt kun työura on loppusuoralla, hän on palannut ”samoille jäljille”, tosin uusin välinein.

– Nyt ei ole kiikaria eikä haavia, vaan kamera. Kamera vastaa niitä molempia, Alasaarela toteaa.

Nähdyn ja koetun tallentamisesta on tullut keskeinen osa rakasta harrastusta.

Harrastaja-amatöörikuvaajaksi itseään luonnehtiva professori ei tee aina suunnitelmia etukäteen, vaan törmää tilanteisiin tarkkaillessaan ja havainnoidessaan luontoa.

Joskus hän kuitenkin lähtee hakemaan tiettyjä juttuja, esimerkiksi eläinten suhdetta ihmiseen. Se tapahtuu esimerkiksi juuri ruuan tarjoamisella, tai vaikkapa kirjan tai videokuvan avulla.

Alkuviikosta Alasaarela laittoi hangelle älykännykän, josta tuli nuorten MM-jääkiekon finaalin huipennus. Kuinka ollakaan kuvaa ja ääntä saapui ihmettelemään pari sinitiaista. Kun ratkaisumaali syntyi, näytti siltä, kuin linnut olisivat riemuinneet Suomen voitosta. Näin kuvista syntyi tarina.

Alasaarela on myös käyttänyt lintukirjan kuvia houkuttimina, ja ne ovat toimineet hyvin: Alasaarelan kuvissa linnut katselevat oman lajinsa kuvaa kirjasta. Hyvä houkutin ovat myös kännykästä löytyvät lintujen äänet.

Alasaarelan kuvatarinat kiinnostavat ihmisiä. Osoituksena siitä ovat muun muassa tuhannet tykkäykset Facebookin sivuilla.

– Ihmiset ovat kiinnostuneita luonnosta, he etsivät elämyksiä ja peilaavat luontoa omiin kokemuksiinsa, Alasaarela näkee.

Kuvista tulee mukavia kommentteja.

– Kun ihmiset kokevat saaneensa niistä hyvän mielen, myös itselle tulee hyvä mieli. Kuvaamiseen liittyvät kokemukset ja niiden jakaminen ovat suurin motiivini.

Entäpä se paras kokemus?

– Kun punatulkku tuli syömään kädestä. Se on erittäin harvinaista.

Houkuttimena toimivat pähkinät ja lintukirjan kuva punatulkusta. Sitä ennen takana oli jo pitkä talviruokinta. Lopullinen tilanne koitti kesäkuussa.

– Kun niitä ruokkii, ne tulevat kesyksi.

Kämmeneltään syömään Alasaarela on saanut punatulkun lisäksi viisi lajia, kaikki tiaisia.

Lisää verkossa
Katso kuvagalleria. kaleva.fi