Artikkelin lähde Kaleva
Ulla Ingalsuo– Satu on lapselle kuin suoja, jonka alta hän pystyy katsomaan maailmaa, sanoo kuusamolainen kuvataiteilija ja lastenkirjojen tekijä Anu Turunen.
Hän peräänkuuluttaa hiljaisia satuja: arkisista asioista ja omasta elinpiiristä kertovia rauhallisia tarinoita, joiden avulla lapsi voi ymmärtää ja hahmottaa maailmaa. Turunen kertoo ja kuvittaa tarinoita nuorille lukijoille omasta lapsuudestaan ja kaikesta kokemastaan.
Turunen on kertonut ja kuvittanut jo 14 lastenkirjaa. Uusin kirja ilmestyi viime vuoden lopulla ja sen sankari on kolmesta aiemmasta kirjasta tuttu Sammeli-peikko. Tällä reissulla Sammeli seikkailee Vienan Karjalassa.
Sammeli – tai itse asiassa hänen esi-isänsä – ovat Anu Turusen tuttuja jo nuoruusvuosilta, jolloin ensimmäinen peikko piirtyi omaan ex-librikseen. Turusen kirjoihin Sammeli palasi muutama vuosi sitten talvisella hiihtoretkellä Iivaarassa.
– Muut jatkoivat vaaran laelle ja minä jäin mutustelemaan kuusen juurelle sitruunajugurttisuklaata. Yhtäkkiä puusta putosi valtava lumikasa suoraan päälleni ja suklaapatukka katosi. En löytänyt sitä vaikka kuinka etsin ja sitten näin peikon kasvot puun takana, kertoo Turunen rakkaimman hahmonsa paluusta.
Anu Turunen on maalannut aina ja kirjoittanutkin.
Elämäntyönsä Kuusamossa kirjastonhoitajana tehnyt taiteentekijä antautui kuvataiteelle ja kirjojen tekemiselle kunnolla kuitenkin vasta eläköidyttyään.
Ensimmäinen kirja oli Taivalkosken Möllärimestari-kisassa vuonna 2007 parhaana lastenkirjana palkittu On sydän mulla maalarin. Se, sekä seuraava Maalaripupun seikkailuja, ovat lapsille ja nuorille suunnattuja taidekirjoja, joissa pupumaalari seikkailee eri taidesuuntauksissa ja jälkimmäisessä suomalaisessa maalaustaiteessa. Tekstit on riimitelty runomittaan.
– Pupumaalarin seikkailuissa halusin kertoa taiteen tekemisen ihanuudesta ja kurjuudesta sekä tehdä tutuksi monia, itselleni rakkaita taiteilijoita, Turunen sanoo.
Vauhtiin päästyään Anu Turunen on kirjoittanut ja kuvittanut vähintään kirjan per vuosi. Kirjat ovat omakustanteita ja ne kaikki on painettu Kuusamossa.
Alun perin Turusesta piti tulla ikonimaalari.
– Mutta lopetin niiden maalaamisen, koska ajattelin, että ei minusta koskaan tule hyvää ikonimaalaria. Mutta ikoneista opin tekniikan myöhemmille töille, hän sanoo.
Turunen taitaa munatemperatekniikan, mutta maalaa mielellään myös öljy- ja akryyliväleillä sekä tekee grafiikkaa.
Viime vuosiin asti Turunen on työstänyt taiteilijana konkreettisia tarinoita. Hänen tauluissaan seikkailevat usein äijä ja muija. Äijä lähtee taivaaseen yhä uudestaan ja muija vetää perässään tunturia.
Sittemmin teokset ovat olleet enemmän abstrakteja: olkoonkin, että kertojalla on edelleen tarina jokaisen taulunsa taakse.
Eläkkeellä kirjastonhoitajan työstä.
Perheeseen kuuluu puoliso sekä poika perheineen.
Kuvataiteen ja ikonimaalauksen opintoja Kuusamon kansalais- ja kansanopistoissa.
Yli 30 yksityisnäyttelyä eri puolilla Suomea. Osallistunut myös lukuisiin yhteis- ja ryhmänäyttelyihin.
Jäsenyydet Taiteilijaseura Koillisessa, Viipurin Taideseurassa ja Ylivieskan taideseurassa sekä lappeenrantalaisessa Carelica-kirjailijoissa.
Teoksia myös julkisissa tiloissa: Alttaritaulu Kultaranta Resortin pyhäkkö Naantali 2009 sekä muun muassa Kuusamon kaupungin kokoelmissa.
Motto: Teen lastenkirjoja, koska tykkään niiden tekemisestä.
Puhuuko kissasi moukua vai miukumaukua? Muun muassa tämä selviää Anu Turusen kirjasta Puuta, luuta, kiveä ja höyhen. Kuusamolainen kertoo ja kuvittaa hiljaisia satuja, jotka kertovat elämästä pohjoisessa.
Artikkelin lähde Kaleva