Kuka keksi lapion ja hyttyset?

Guillermo Blanco Sequeiroksen kirjoittamissa ja piirtämissä kirjoissa Aguaratumpa-kettu välittää
Etelä-Bolivian heimojen tarinoita, uskomuksia ja kulttuuria nykypolville.

Elämä suurten jokien syntysijoilla avautuu näin myös suomalaislapsille.

Esko Aho teksti // Guillermo Blanco Sequiros piirrokset

Oulussa eläkepäiviään viettävän suomalais-bolivialaisen lääkäripariskunnan, Guillermo ja Marjatta Blanco Sequeiroksen, lapsenlapset ovat saaneet isovanhemmiltaan harvinaislaatuisen lahjan kahden kuvakirjan muodossa.

Vesivärein kuvitetuissa omakustanteissa on yhteensä yhdeksän tarunhohtoiseen Aguaratumpa-kettuun liittyvää tarinaa. Lapsenlapsia on jo yksitoista, joten kaksi tarinaa vielä puuttuu.

Kirjoista muun muassa selviää, miten Etelä-Bolivian tasankojen heimot saivat lapion, hyttyset ja kaikki muut maanvaivat, miten pieni voitti viekkaudella isomman ja vahvemman.

Tarinat pohjautuvat animistisiin uskomuksiin ja vanhoihin, suusta suuhun kulkeneisiin tarinoihin, joita Guillermo Blanco Sequeiros kuuli toimiessaan 1960-luvulla kotimaassaan öljy-yhtiön lääkärinä.

– Työssäni pääsin kosketukseen paikallisten ihmisten kanssa. Monet heistä olivat puheliaita ja kertoivat mielellään uskomuksistaan, tavoistaan ja vanhoista tarinoistaan, jotka olivat siirtyneet ja sekoittuneet eri heimojen keskuudessa vaihdantatalouden sivutuotteena, Guillermo Blanco Sequeiros sanoo.

Guillermo Blanco Sequeiros on kuvittanut ja kirjoittanut molemmat Aguaratumpa-kirjat, jota ilmestyivät vuosina 2011 ja 2015. Espanjankieliset alkutekstit käänsi ja toimitti Marjatta Blanco Sequeiros. Kirjoja ei ole vielä saatavilla espanjan kielellä.

– ’Aguara’ tarkoittaa guaranin kielellä kettua ja ’tumpa’ haltijaa tai jumalaa, Guillermo Blanco Sequeiros selvittää.

– Kirjat kertovat hyvästä kettuhaltijasta, jolla on yliluonnollisia kykyjä, miten Aguaratumpa on auttanut ihmisiä. Heimojen uskomuksissa kettu on kaikkivoipa. Se esimerkiksi antoi heimoille sinisen värin, värin valmistustavasta raportoi 1800-luvulla fransiskaani Doroteo Giannecchini (1837–1900). Toisessa kertomuksessa koko maailman värjäsi tarinoiden mukaan sateenkaari.

Kansatiede on Blanco Sequeiroksien rakas yhteinen harrastus. Siksi Aguaratumpa-kirjoilla on heille myös globaalimpaa merkitystä kuin lastenlasten muistaminen. He haluavat tallentaa perinnettä, jota edes Boliviassa ei enää laajasti tunneta.

Blanco Sequeiroksia on innoittanut muun muassa ruotsalainen arkeologi, antropologi ja kansatieteilijä Erland Nordenskiöld (1877–1932), joka yli sata vuotta sitten keräsi esineistöä Kaakkois-Bolivian Chacosta, Pilcomayo-joen alueelta.

Hiljattain oululaispariskunta teki suurtyön valokuvaamalla Maailmankulttuurien museossa Göteborgissa satoja Nordenskiöldin keräämiä esineitä bolivialaisen historiaseuran pyynnöstä.

Blanco Sequeirokset ovat hyödyntäneet muidenkin tutkimusmatkailijoiden, muun muassa suomalaisen Rafael Karstenin (1879–1956) tutkimuksia.

Andien maisemissa nähtiin 1900-luvun alussa myös tunnettu ruotsalainen kansatieteilijä, kreivi Eric von Rosen (1879–1948), ja myöhemmin Stig Rydén (1908–1965).

Vanhoista kronikoista voi lukea alangoilla asuneiden heimojen historiaa vuodesta 1522 alkaen ja huomata, ettei mitään uutta auringon alla ole tapahtunut.

– Alankojen heimot olivat muun muassa yrittäneet siirtyä kotiseudultaan inkavaltion alueelle Kordilleerien vuoriston ylätasangolle yli 4 000 metrin korkeuteen. Silloin ylätasankoa hallinnut inkavaltion toiseksi viimeinen jumalkuningas, Huayna Capac reagoi samalla tavalla kuin Unkarin pääministeri Viktor Orbán meidän aikanamme, kertoo Guillermo Blanco Sequeiros.

– Kuningas lähetti sotilaita rajoja turvaamaan, ettei ”barbaarien” joukko pääse valtakuntaan, mistä yhä todistavat lukuisten vuoristotukikohtien rauniot. Maahanmuuttajat ajettiin pois ja osa jäi vangeiksi.

– Valitettavasti espanjalaisten kanssa kosketuksissa olleiden vankien kautta inkojen keskuuteen levisi myös ensimmäinen isorokkoepidemia, johon Huayna Capac Inca itsekin kuoli.

Fakta