Kilometrit saavat näkyä

Jussi Väänänen ja Katja Koukkula tanssivat koti-kaupungissaan. ”Ihanaa olla Oulussa!”

Kati Valjus

– Ihanaa olla Oulussa! Kotikaupunki on aina kotikaupunki, vaikka olemme asuneet jo kohta parikymmentä vuotta Helsingissä, hymyilevät tanssijat Jussi Väänänen ja Katja Koukkula.

22 vuotta yhteistä tanssia on hitsannut pariskunnan yhteen.

He täydentävät toistensa lauseet – silloinkin, kun Koukkulan ajatus naiselliseen tyyliin poukkoilee yhdestä ajatuksesta kolmanteen.

Tänään pariskunta tanssii yhdessä Jaakko Toivosen kanssa Hierarchy-nimisen teoksen.

– Idea lähti sekasorrosta. Siitä, kun jokaisella meistä tuntui olevan sanansa sanottavana siihen, miten uusi, yhteinen tanssiproduktio tulisi rakentaa. Keksimme sitten, että mitäpä jos jokainen on pomo vuorollaan, eli jokainen sai toimia koreografina kahdelle muulle, kertaa Väänänen.

– Huomasimme hyvin pian, että ideahan toimii. Minun osakseni jäi rakentaa duetto kahdelle miestanssijalle, ja sehän oli jo melkoinen loikka lokeron ulkopuolelle. Olemme tottuneet siihen, että tanssissa on nainen ja mies, Koukkula huomauttaa.

Myös Toivosen koreografia poikkesi siitä, miten Väänänen ja Koukkula olisivat itse asiat ratkaisseet. Tähän saakka he ovat tehneet kaikki duettonsa itse.

Kotikaupungissaan muutaman päivän viivähtävää paria voisi kuvata tanssin monitoimityypeiksi.

Omien tanssitaideteosten lisäksi pariskunta tekee muun muassa koreografioita musikaaleihin ja erilaisiin produktioihin, opettaa kilpatanssia ja valmistelee tanssielokuvaa.

– Lisäksi vedämme eläkeläisten päivätansseja! Oikeastaan kaikki mikä liittyy tanssiin, ilmaisuun ja ohjaamiseen, on meille mieluista työtä, Koukkula kertoo.

Neljänkympin rajapyykin ylittäneet tanssijat sanovat olevansa joka päivä iloisia siitä, että saavat tanssia – ja että pystyvät tanssimaan.

Se ei ole itsestäänselvyys. Hierarchyn piti vierailla Oulussa jo puolisen vuotta sitten, mutta Koukkulan polvileikkaus muutti suunnitelmia.

– Nyt olen taas hyvässä iskussa. Kyllä tanssi on tällä iällä erilaista kuin parikymppisenä, mutta en toisaalta näe mitään syytä, miksi sen pitäisi samanlaisena pysyäkään. Tuolloin, nuorina kilpatanssijoina, keskityttiin tekniikan hiomiseen ja toistoihin. Nykyisellään jätetään toistot vähemmälle ja pureudutaan tanssin ytimeen ja läsnäoloon, Koukkula pohtii.

– Kilometrejä on takana ja se saa näkyä. Toki kehonhuolto on noussut ihan eri tavalla tärkeäksi.

Kilpatanssissa nuoruus on ihanne, ja ikä tulee jossain vaiheessa vastaan.

– Me lopetimme kilpatanssin jo melko aikaisin, totesimme, että tämä homma on nyt nähty. On hienoa, että pystyimme rakentamaan tanssista ammatin toisesta näkökulmasta, Väänänen pohtii.

Alunperin Pyhäjärven vuoden 2014 Täydenkuun tansseilla ensi-iltansa saanut Hierarchy on nyt siis jälleen elvytetty täyteen elinvoimaansa.

Miten vanhan koreografian voi muistaa, vaikka välissä on ollut useita muita projekteja?

– Se onkin jännä juttu, eräänlainen kehon muisti. Joskus se lähtee musiikista, joskus lavasteista tai tunnelmasta. Pelkkä videon katsominen ei riitä, vaan tanssin pitää tuntua kehossa. Kyllä se sieltä sitten äkkiä muistuu mieleen, vaikka välissä olisi ollut pitkäkin aika, Koukkula kertoo.

Koko illan tanssiteos Hierarchy Valvesalissa tänään ja huomenna kello 19. Liput Valveen lipunmyynnistä.

Fakta