Suomen kantaesitys
On ihme ja kumma, kuinka hollantilaisen Guus Kuijerin teos on voinut jäädä hyllyjen varjoihin.
Ensin se löysi näyttämölle Sydneyssa Australiassa, nyt Oulussa.
Onneksi, sillä jestanpoo, miten paljon tarinassa on arjen taikapölyä! Päähenkilön Thomasin kautta lapsikatsoja voi turvallisesti samastua pelon tunteisiin ja voimaantua. Aikuinen näkee asioita lapsen silmin ja löytää tien herkimpään sisimpäänsä.
Amsterdamiin 1951 sijoittuva seikkailu raottaa perhediktatuurin lisäksi toisen maailmansodan traumoja, kyydityksiä ja teloituksia.
Amsterdam syntyy siluettimaalauksella. Jukka Kyllösen lavastusta voi lukea kuin avointa kirjaa.
Samalla Kaiken kirja täydentää jännittävästi uskonnollisen fundamentalismin käsittelyä, jossa Oulun kaupunginteatteri kunnostautuu tällä kaudella. Kolme suuren näyttämön juttua pyörittelee samaa karitsapaistia.
Suomentajan ja ohjaajan Kari-Pekka Toivosen tekstilöytö on kiinni tämän päivän maailmassa.
Ylimpänä kaikuu kuitenkin mielikuvituksen ylistys. Näytelmä on erään pienen arjen sankarin selviytymistarina. Loveakin on ilmassa.
Kaiken kirjasta jää hyvä mieli. Siihen sisältyy hellää huumoria ja maagisia silmäniskuja.
9-vuotiaan Thomasin esittäjä Aatos Toivonen onnistuu olemaan lavalla ihan tavallinen poika, jolla on vilkas mielikuvitus.
Aatos on veikeästi yhtä aikaa sekä roolissa että oman itsensä oloinen. Se sopii mainiosti rinnakkaismaailmoilla leikkivään näytelmään, jossa yliluonnollinen kättelee näyttämörealismia.
Profaani, uskonnollinen ja fantastinen sekoittuvat Thomasin päässä iloisesti. Siksi hänen suustaan tulee sammakoita.
Kaiken kirja on myös isän ja pojan kipeä kasvukertomus. Poika pelkää ja häpeää isäänsä, joka lyö äitiä ja kurittaa lastaan puukauhalla.
Nokkelalla tavalla kirjailija nostaa samalla esiin Taivaan Isän ja Pojan aika erikoiset suhteet.
Jyri Ojansivun Jeesus on mainio esimerkki kirjailijan ja esityksen karnevalistisesta eetoksesta, pönötyksen pudotuksesta ja koturnien höyläämisestä. Mielikuvitus-Jeesus on hauska hemmo.
Isän ja ahterinpurijan roolit ovat samalla näyttelijällä, Mikko Leskelällä. Liitäntä on kekseliäs, temaattinen ahaa-elämys.
Lotta Vaattovaaran äiti on yhtä ihanan äidillinen ja kamalan alistettu kuin kirjassa. Isosisko Margot (Veera Mommo) näyttäytyy kirjassa astetta kapinallisempana.
Merja Larivaara lisää Rouva van Amersfoortina uuden sykähdyttävästi tyypitellyn, älykkään noitanaisen Roald Dahlin ja J.K. Rowlingin noitien rinnalle.
Puujalka-Elisa (Henna-Maria Riikola) ja Täti Pie (Jaana Kahra) edustavat tervettä naisellista itsetuntoa, girlpoweria, tyttövoimaa.
Kaiken kirja tekee sen mistä kertoo: taide tukee ihmistä. Tosielämän magiaa ovat suukot, halit, tsempit ja muut kauniit sanat.
Artikkelin lähde Kaleva