Irma Hannula on satojen satujen kertoja

Kirjaston satutäti ja kirjailija valittiin vuoden 2015 ylivieskalaiseksi vaikuttajaksi.

Henna Haapala

Kuvataide, sadut, tarinat, runot ja nukketeatteri ovat kulkeneet Irma Hannulan mukana pienestä lähtien. Ne ovat olleet hänelle aina rakas harrastus.

Pietari Päivärintä -seura valitsi Hannulan vuoden 2015 ylivieskalaiseksi vaikuttajaksi. Lasten satutädiksi hän päätyi sattumalta 1980-luvulla.

– Tuohon aikaan asuinalueellamme Jokivainiontiellä asui 16 alle kouluikäistä lasta, ja synttärikutsuja oli aika usein. Sovimme poikamme kanssa, että emme järjestä leikkikavereille synttäreitä, vaan sen sijaan pidämme vuosittain Jokivainontien lapsille pikkujoulun.

Hannula järjesti touhukkaille lapsille usein kotinsa olohuoneessa myös kerhoja. Toiminta laajeni, joten Hannula kyseli tiloja kaupungilta. Ne järjestyivät.

– Teimme kerhossa muun muassa nukketeatterinukkeja, nukketeatteria ja pienimuotoista sirkustaidetta. Pidin kerhoa monta vuotta, Hannula muistelee.

Vuonna 1984 Hannulaa pyydettiin kirjaston satutädiksi. Siitä lähtien hän pitänyt lasten satutunteja joitakin taukoja lukuun ottamatta.

Satutunneilla Hannula lukee satuja kirjasta, esittää joskus nukketeatteria tai kertoo itse ulkoa muistamiaan tarinoita. Tuntien runko on sellainen, että lapset pääsevät purkamaan omia äänivarantojaan ja fyysistä energiaansa loruttelemalla ja leikeillä.

Jokaisen tunnin ohjelmassa on myös sadutus, jolloin lapset saavat osallistua itse tarinan luomiseen.

– Olen opettanut lapsille loruja ja pidän tärkeänä, että heille jää muistoksi jotakin lapsuudesta. Tämän päivän yhteiskunnassa informaatiota tulee ja menee, ja olen miettinyt, että mitä ihminen lopulta muistaa kaikesta tästä vaihtuvasta tiedosta, kun aikaa on kulunut, Hannula pohtii.

– Satutuntiryhmä on ollut aktiivinen, sillä Ylivieskan kirjaston tunneilla on ollut runsaasti osallistujia. Olen iloinen siitä, että tunneilla toiminnassa on ollut mukana myös pienempien lasten vanhempia, Hannula sanoo.

Omia tarinoita Hannula on tehnyt pitkään. Niitä on syntynyt jo alaluokilla kansakouluaikana. Hän on kirjoittanut useita kirjoja, joista suurin osa on lastenkirjallisuutta.

Uusin teos Popi-kissa kiipelissä julkaistiin kolme kuukautta sitten. Kirja on omistettu Ylivieskan kirjaston satutuntilaisille. Koska Hannula harrastaa myös kuvataidetta, hän kuvittaa kirjansa itse.

–Minusta on ollut luontevaa tehdä kirjoihin myös kuvat itse, sillä kirjoittaessani näen tarinat kuvina. Käytössä ovat olleet niin akryyli- ja akvarellivärit, pastellivärit, puuvärit kuin lyijykynäkin.

Irma Hannula on parturi-kampaaja. Kirjoja ja tekstejä on syntynyt vapaa-ajalla päivätyön vastapainoksi.

– Erilaisten tekstien kirjoittaminen, luova tekeminen ja ilmaisu sekä kuvataide ovat olleet minulle henkireikä vuosien ajan. Kun keskityn satujen, tarinoiden ja kuvien maailmaan, voin unohtaa ympärilläni kaiken muun.

Fakta