Avioliitto on ikuista – teatterissa, eli rakkauden Tour de farce

Tuija ja Mika Nuojua ovat vastakkain farssissa Helena ja Heikki Ilosena.

Eeva Kauppinen

Uuden kirjansa mainoskiertueella oleva pariskunta Heikki ja Helena Ilonen ovat majoittuneet oululaiseen hotelliin.

Päällekkäisvarauksen takia samaan huoneeseen änkeää myös perhearvoja korostava ministeri Kyösti Kataja sekä tämän lööppijulkisuutta tavoitteleva rakastajatar.

Pian paikalle osuu myös talk show -juontaja, joka kärkkyy skandaaleja.

Tässä lyhyesti amerikkalaisten Philip LaZebnikin ja Kingsley Dayn kirjoittaman Avioliitto on ikuista -farssin lähtöasetelmat.

Kaikissa komedian rooleissa nähdään tosielämän aviopari Tuija ja Mika Nuojua.

– Tämä farssi vaatii virtuoosimaiset, hyvät koomikot. Kävin läpi suomalaisia mies- ja naisnäyttelijöitä, ketkä tämän voisivat tehdä. Oikeastaan nämä nimet tulivat ensimmäisenä mieleen, sovittaja ja ohjaaja Mika Nuojua kujeilee.

– Tuijahan on loistava komedienne.

Näytelmän bestseller-kirjailija Ilonen on kymmenen vuotta kirjoittanut elämäntapakirjaa Avioliitto on ikuista, jossa hän kartoittaa omaansa ja toisten avioliittoja.

– Helenan mielestä Heikki rakastaa nyt enemmän kirjaansa kuin häntä. Vaimo tuntee itsensä laiminlyödyksi, Mika Nuojua analysoi.

– Hotellissa Helena kohtaa vanhan rakkautensa, johon hän oli hyvin rakastunut ennen Heikkiä. Helena jopa antaa luvan sille rakkaudelle hetkeksi mielessään. Tämä on yksi komedian juonista.

Mika Nuojua sovitti tapahtumat Amerikasta Suomeen.

– Heikki on aika tavallinen suomalainen mies, joka on keskittynyt työhönsä. Siinä on tunnistettavuutta. Sitten hän joutuu keskelle tällaista ihmissuhdesotkua. Tarina valottaa myös sitä, millaisia rooleja ihmisillä voi parisuhteissa olla.

”Aina helpottaa, kun tuntee vastanäyttelijän.
Ei tartte miettiä, että kehtaanko nyt pieraista.
Yhteistekeminen on kuplivaa ja vilpitöntä.”

Mika Nuojua

Näyttelijä

Mika ja Tuija Nuojua ovat molemmat freelancer-näyttelijöitä. Neljän pikku poikansa kanssa he asettuivat asumaan Kempeleeseen.

Mikkelin Teatterin johtajakautensa jälkeen Mika Nuojua on vieraillut Oulun kaupunginteatterissa näytelmissä Yksiöön en Äitee ota ja Viimeinen valssi.

Seuraavaksi Kari-Pekka Toivonen ohjaa hänelle monologin Pöljänpojan vakuutus, joka perustuu oululaislähtöisen Pekka Huotarin esikoisromaaniin. Ensi-ilta on pienellä näyttämöllä 18. helmikuuta.

Mika Nuojua toivoo, että laitosteatterit kehittäisivät ohjelmistopolitiikkaansa niin, että ne voisivat ottaa pitempiä vierailuita yhden oman tuotantonsa paikalle.

Tuija Nuojua kiertää maata Nuojuan Teatteripajan tuotannoilla Räppinokkio, Sutun setti ja Lottas värld. Lisäksi hän järjestää draamapajoja.

– Freelancereina olemme rohkeita rahan perässä juoksijoita, kun keksimme itse itselle töitä. Niin kuin hyvällä kirvesmiehellä, meillä on monta taloa yhtä aikaa rakennettavana, Mika Nuojua vertaa.

– Ja saadaanhan me tässä laatuaikaa keskenämme. Lastenhoidosta, työmatkoista ja muista.

– Tänä aamuna just puhuttiin, että eihän me olla pitkään aikaan oltu näin paljon tekemisissä, Mika ja Tuija Nuojua nauravat.

Pariskunta on ennenkin näytellyt yhdessä. Kesällä 2008 Mika Nuojua esitti sikafarmaria ja Tuija Nuojua pippurista porkkananpurijaa Annaa Leena Tammisen näytelmässä Sikaihanaa Juvalla.

Vuonna 2010 heidät nähtiin Teatteri Rion modernissa avioliittokomediassa Unelmamies ja Naisvuoren kesäteatterissa Mikkelissä näytelmässä Lampaansyöjät.

– Siinäkin meillä oli suutelukohtaus, Tuija Nuojua muistaa.

– Se on edellytys! Muuten ei näytellä yhdessä, aviopuoliso toteaa.

– Aina helpottaa, kun tuntee vastanäyttelijän. Ei tartte tutustua eikä ujostella. Tietää, että tuolta ja täältä voi tulla mitä vaan. Ei tartte miettiä, että kehtaanko nyt pieraista tässä. Yhteistekeminen on kuplivaa ja vilpitöntä.

Avioliitto on ikuista saa ensi-iltansa Teatteri Riossa Oulussa 22.1. kello 19.

Pariskunta Helena ja Heikki Ilonen (Tuija ja Mika Nuojua) kuhertelee oululaisessa hotellissa. – Kaikki näytelmän henkilöt ovat ihan ihmisiä. Sieltä on luettavissa erilaisia ihmiskohtaloita.



Creative Commons -lisenssi
Artikkelin lähde Kaleva