Alppila nousi betoninpölystä

Kymmenen viime vuotta muuttivat
tehdasalueen
satojen oululaisten kodiksi.

Pia Kaitasuo, teksti
Teija Soini, kuvat

Kappale kauheinta Oulua, totesivat Kalevan lukijat vuoden 2003 kyselyssämme muun muassa Alppilasta.

Pienteollisuusalue – sen lomassa 1960–70-luvuilla rakennettujen kerrostalojen rykelmä, ja piilossa pittoreskit vanhat omakotitalot – oli monen mielestä lohduton näky.

Betoniyritys Rajaville saapui radan mutkaan ensinnä vuonna 1950 ja hallitsi näkymää liki 60 vuoden ajan.

Alueen kulmalla, josta Alppilan läpi liikennöineet bussit kaartoivat kohti kaupunkia, oli huoltoasema kuin suoraan Tankki täyteen -tv-sarjasta.

Tänään suuri osa vanhaa ja kulahtanutta seutua, johon kaupunkilaisten kritiikki oli kohdistunut, on jotain ihan muuta: puhtaan valkeiden uusien kotien kerrostuma.

Samaisella paikalla sijainneessa betonihallissa toukokuussa 2001 keikalla käynyt Alice Cooperkaan tuskin uskoisi silmiään!

Alppilan nimi kertoo sen historiasta: jatkosodan aikana alueella olleet saksalaiset alppijääkärit jättivät jälkensä. Heidän pikku-Berliinistään muistuttaa enää upseerikerhoksi rakennettu pittoreski alppimaja, myöhempi Tuiran paloasema.

Varttuneimman polven oululaiset tunsivat aikanaan koko pohjoiseen kulkevan radan takana olevan seudun Iskona. Tänään Iskoa on enää palanen moottoritien takana, Puolivälinkangasta vastapäätä, ja vanhoilla iskolaisalueilla eletään muun muassa Niittyarossa.

Takavuosina alakoululaiset oppivat maantiedon tunnilla, että Alppilassa oli kaupungin korkein kohta – peräti seitsemän metriä merenpinnan yläpuolella – eikä suinkaan Hepsin mäessä eli sillalla, joka ylitti Hietasaareen menevän junaradan Tuirasta Toppilaan. Suur-Oulussa ollaan jo toisella sadalla.

Jo 1990-luvun lopulla, kun ryhdyttiin käymään keskustelua Oulun vuoden 2020 yleiskaavasta, Alppila katsottiin yhdeksi lähiöistä, joihin haluttiin täydentävää rakentamista. Esillä oli muun muassa osan Topeliuksen puistosta muuttaminen asuntoalueeksi.

Ratkaisu löytyi toisaalta: Alppilan kaupunginpuoleisessa päädyssä sijainnut betoniyritys Rajaville Oy tarvitsi uudet toimitilat, joten sen hallussa ollut alue vapautui käyttöön. Sen muuttamisesta asuinkohteeksi julistettiin suunnittelukilpailu, jonka voitti vuonna 2005 arkkitehtitoimisto Laatio Oy.

Alppilan uudiskohteiden suunnittelu on ollut pitkälti oululaisen arkkitehtitoimisto Veli Karjalainen Oy:n työtä. Projektia on pidellyt näpeissään arkkitehti Jukka Nupponen.

Nupponen kiittelee Laatio Oy:n asemakaavaa moneen otteeseen.

– Asemakaava on tavallaan alueen sielu, se määrää pienistäkin yksityiskohdista. Arkkitehtitoimiston suunnittelijoineen tehtävänä on toteuttaa sitä. Meidän työmme on sujunut todella hyvin, kiitos erinomaisen asemakaavan. En voi antaa sille kuin kehuja.

Erityisesti Nupponen mainitsee, miten sujuvasti kaava on mahdollistanut niin kaiken kokoisen rakentamisen kuin sosiaalisen asuntorakentamisenkin kovan rahan kohteiden rinnalla.

Alppilan suosio on ollut kova.

– Sijainti, sijainti, sijainti, Nupponen mainitsee syistä.

Vaikka paikka onkin optimaalinen myös jalan ja pyöräillen liikkumiseen, autoille rakennettiin kaikki se, mitä rakennusoikeus osoitti, mutta uudella tapaa ajatellen.

– Autot ovat halleissa pihakannen alla. Radanvarteen taas tehtiin melumuuriksi koko alueen läpi menevä autokatos.

Alppilan uudessa osassa on otettu huomioon kokonaisuus, Nupponen painottaa.

– Mikään yksittäinen talo ei pyri menemään ohi toisista. Oleellinen osa onnistunutta lopputulosta ovat myös onnistuneet piha- ja viherrakentaminen sekä kaupungin suunnittelema puisto, joka halkaisee alueen.

– Muistan, miten vuonna 2007 Skanskan miesten kanssa seisoimme Rajavillen aidan takana ja mietimme, milloin mahtaisimme olla alueen toisessa päässä. No ei siihen mennyt kuin nafti kymmenen vuotta. Nyt Alppila on valmis!

Fakta