Vau-oivallukset kirjataan vihkoon

Anna Kilponen Kaleva
Oulu Kiirettä pitää. Henna-Maria Riikola, 18, ja Leevi Ikäheimo, 17, ovat juuri tulleet Suomen Kansallisbaletin Aikala-tanssiteoksen esityksestä. Hetken hengähdystauon jälkeen edessä on Kauko Röyhkän kirjaan perustuva, Janne Kuustien ohjaama Poika Mancini.
"Olen jo nähnyt esityksen aikaisemmin, ja se oli hyvä. Innolla odotan tätä toistakin kertaa", Riikola sanoo.
Ikäheimokin sanoo odottavansa esitystä, sillä koulussa on käyty läpi Röyhkän kaunokirjallista tuotantoa.
"Jännä nähdä, löytyykö esityksestä tuttuja juttuja."
Syykin tälle teatteriurakoinnille on: Oulun Suomalaisen Yhteiskoulun lukiota (OSYKK) käyvät nuoret ovat mukana Lasten ja nuorten teatterifestivaalin uudessa paneelissa, jossa nuori yleisö pääsee antamaan suoraa palautetta teatterintekijöille.
Tiistaiaamupäivään mennessä viisi näytelmää nähneet Riikola ja Ikäheimo kulkevat esityksissä pieni muistivihko mukanaan - kuin kriitikot konsanaan. "Jos tulee jokin vau-oivallus, niin kirjoitan heti sen ylös", Ikäheimo kertoo.
Kaksikon urakka alkaa olla jo loppusuoralla, sillä edessä on enää kaksi esitystä. Kokemus on ollut heidän mukaansa mahtava ja silmiä avaava. Hankalinta on ollut keksiä sanottavaa pienemmille lapsille suunnatuista näytelmistä. Päällimmäinen oivallus onkin se, että on osattava erottaa erilaiset kohderyhmät ja löydettävä esityksen sanoma.
"Lastennäytelmää ei voi katsoa aikuisen ihmisen näkökulmasta", Ikäheimo toteaa.
"On haasteellista hypätä lapsen saappaisiin, mutta ei tämä varsinaisesti vaikeaa ole ollut", Riikola täydentää.
Tähän mennessä nähdyistä esityksistä hän on pitänyt Aikalasta. Ikäheimo puolestaan kiittelee norjalaisen Teater Novan vauvateatteri bALANCea, mutta varsinainen riemu repesi Kajaanin Kaupunginteatterin musiikkiteatteriesityksessä Auringonlaskun sankarit.
"Esitys vetosi sisäiseen lapseeni, myönnetään. Siinä oli Putous-tyylistä pissakakka-huumoria, joka näköjään tehoaa minuun", Ikäheimo perustelee.
Palautepaneeli on vasta edessä päin, mutta Riikola ja Ikäheimo arvelevat, että kovin rajua kritiikkiä he tuskin tulevat esittämään, sillä mikään tähän mennessä nähdyistä esityksistä ei ole ollut huono.
Teatteri astui abivuottaan suorittavan Henna-Maria Riikolan ja lukion toista luokkaa käyvän Leevi Ikäheimon elämään vasta draamapainotteisessa lukiossa. "Siitä syttyi se palo tehdä teatteria", Riikola sanoo.
Ikäheimo kertoo esiintyneensä aiemminkin koulun juhlissa. "Tykkään vetää roolia, esiintyä ja ilmaista itseäni."
Parasta draamaopinnoissa on molemmista ollut itsevarmuuden lisääntyminen. Siitä on ollut hyötyä esimerkiksi esitelmien pidossa.
Haasteellisinta on Riikolasta ollut oppia näyttelijältä vaadittavaa muuntautumiskykyä.
"Harjoitus tekee mestarin. Näytelmää katsomallakin voi oppia kiinnittämällä huomiota siihen, miten toiset työskentelevät. Voi myös pohtia, miten itse ratkaisisi asian. Menen katsomaan esityksiä aina kun se vain on mahdollista. Teatteri on ehdottomasti lähellä sydäntäni", Riikola toteaa.
Viime syksynä hän suoritti teatterin lukiodiplomin, jossa tehdään itse esitys puvustuksesta ja lavastuksesta lähtien. Tekstin ei tarvitse olla välttämättä oma. Esityksen arvioivat teatteriammattilaiset.
Riikola päätyi dialogimuotoiseen esitykseen ystävänsä kanssa. "Kyllähän se lavastus ja valojen suunnittelu oli melkoista tuskaa. Näytteleminen on ehdottomasti minun juttuni."
"Minua taas voisi kiinnostaa lavastus ja puvustus", Ikäheimo lisää.
Riikolalla on jo jonkin verran kosketuspintaa ammattiteatteriin, sillä hän vuorotteli ystävänsä Katri Rahkon kanssa Veeruskan roolissa Lauri Maijalan Tuntematon sotilas -oopperassa (2014) Oulun kaupunginteatterissa.
"Se oli ihan huikea kokemus. Jännitti hirveästi, mutta kun siitä pääsi yli, tuli hyvät fiilikset."
Ikäheimo puolestaan on mukana koulunsa kansainvälisessä YET-projektissa (Youth, Europe and Theatre), jossa yhdistyvät kieliopinnot ja teatteri-ilmaisu.
Tulevaisuus näyttää, onko teatterista ammatiksi asti. Riikola aikoo pyrkiä Teatterikorkeaan tai puheviestintää opiskelemaan. Ikäheimo arvelee teatterin jäävän harrastukseksi, sillä hän aikoo pyrkiä opiskelemaan lääketiedettä tai arkkitehtuuria.
Mutta nyt kriitikoilla on jo kiire, sillä kuulutus seuraavaan esitykseen kajahtaa jo ilmoille. Ja vielä pitäisi ehtiä syödäkin.

Artikkelin lähde Kaleva