Artikkelin lähde Kaleva
Eeva Kauppinen Kaleva
Oulu Liisa Vihmasen Varpaille-teos kertoo baletista: tanssin viehätyksestä, tanssijan elämästä ja uhrauksista. Tekijää kiinnosti myös balettikoululaisten arki. Kirjaan on haastateltu Kansallisoopperan balettikoulun ammatillisella luokalla opiskelevia nuoria. Yksi heistä on Ronja Piippo.
Piippo aloitti baletin Oulussa.Prisman seinältä löytyi läheisen balettikoulun ilmoitus. Siitä se lähti.
Ronja Piippo (s. 1995) valmistui tanssijaksi lokakuussa. Hän käy vielä kevään aikuislukiota Helsingissä ja etsii ammatillista tietään.
"Kun valmistuin, Kansallisoopperalla ei ollut siinä vaiheessa avoimia työpaikkoja. Ei tarvittu tanssijoita", topakka nuori nainen kertoo.
"Niinpä otin yhteyttä Pieneen Suomalaiseen Balettiseurueeseen, pääsenkö treenaamaan niiden kanssa. En ole proggiksissa mukana, mutta treenaan aamutunneilla."
Kilpailu on kovaa ja työpaikat kiven alla. Piipolla on ollut tuuria ja hyötyä hyvistä balettikavereista. Hän palasi juuri kuukauden keikalta Keski-Euroopasta.
"Tapasin tytön, joka on valmistunut meidän koulusta muutama vuosi sitten. Hän kertoi olevansa lähdössä esityskiertueelle ja kysyi, olisinko minä kiinnostunut", Piippo kertoo.
"Tietenkin olin kiinnostunut. Pitää olla utelias. Kun olet vasta valmistunut, sinun pitää työntää itseäsi mahdollisimman moneen paikkaan, että saisit nimeä ja varmuutta."
Eräs vanhempi ranskalainen pariskunta on jo 20 vuoden ajan koonnut joulun ajaksi ryhmän erimaalaisia tanssijoita.
"Ensin lennettiin Ranskaan. Meitä oli viisi suomalaista. Minä olin nuorin. Esitimme Pähkinänsärkijää ja Joutsenlampea. Yksi näytös Ranskassa ja sitten näytöksiä pienemmissä teattereissa Saksassa, Itävallassa ja Luxemburgissa. Matkustimme bussilla paikasta toiseen."
Kaikkiaan ryhmään kuului 25 tanssijaa: Ranskasta, Suomesta, Italiasta sekä solistitason tanssijoita Ukrainasta ja Bulgariasta.
"Sai tanssia tosi paljon. Äkkiä kulisseihin vaihtamaan vaatteet ja lavalle uudestaan", Piippo kuvailee.
"Se oli ensimmäinen työkokemukseni. Olin ihan kujalla välillä. On ihan eri asia siirtyä balettikoulusta suoraan ammattimaiseen työskentelytapaan."
Ronja Piippo on tyytyväinen. Nopea, rohkea ratkaisu toi itseluottamusta.
"Koen, että selvisin ihan hyvin. Ja ehjin nahoin tultiin Suomeen takaisin."
Viime viikolla Piippo osallistui Kansallisbaletin koetanssiin, jossa haetaan ryhmään uusia tanssijoita.
"Pääsykoetilanne on rakenteeltaan ihan tavallinen balettitunti. Hakijoilla on numerolaput. Ensin tehdään tankosarjat, sitten keskilattiasarjat ja hypyt. Sitten tytöt laittavat kovakärkiset jalkaan", Piippo sanoo.
"Raati istuu edessä tai kiertelee ja katselee. Niillä on kaikki laput ja liput, ja ne merkitsee sinne, mitä ikinä merkitseekään. Tilaisuus kestää puolitoista tuntia."
Raatiin kuuluivat Kansallisbaletin taiteellinen johtaja Kenneth Greve, vastaava balettimestari Ingrid Nemeckova sekä balettimestarit Joseph Kerwin, Tuuli Tuominen-Sandell, Kimmo Sandell ja Francis Guardia.
"Tietenkin jos ryhmään pääsee, ehdottomasti otan paikan vastaan. Se on suuri kunnia. Tosi harva saa sen mahdollisuuden."
"Olen myös pohtinut, onko Kansallisbaletti sittenkään paras mahdollinen vaihtoehto. Tarkoitus on myöhemmin keväällä lähteä Eurooppaan. Esimerkiksi Saksassa on paljon pieniä ryhmiä. Balettikoulussa sanottiin, että siellä on paljon paremmat mahdollisuudet saada töitä tanssijana. Halutaan erilaisia tanssijoita. En pidä sitä huonona vaihtoehtona. Saattaisin haluta vielä jopa kouluun vuodeksi tai kahdeksi."
Oulussa Ronja Piippo käy niin usein kuin mahdollista.
Viimeisin tanssinäytös Oulussa oli Lumikuningatar 2012.
"Ouluun on aina ikävä. Äiti, veli ja kaikki mun parhaat ystävät on Oulussa, isä Piipolassa. Olisi ihana päästä esiintymään kotilavalle. Pohjankartanon näyttämölle kiteytyy niin paljon muistoja."
Artikkelin lähde Kaleva