Artikkelin lähde Kaleva
Anssi Juntto
Oulu Jaakko Markus Seppälän tänään torstaina julkaistava esikoisromaani Lemen on dekkaritarina, joka vilisee kyberpunkille ominaisia elementtejä hakkereista ja keinoihmisistä aina monikansallisten suuryritysten valta-asemaan.
Vaikka tapahtumien ajankohtaa voi järkeillä sivulauseista ja rivien väleistä, on Seppälä tietoisesti varonut rajaamasta vuosilukua liian yksiselitteisesti.
"Scifissä vaikeinta on ajankohdan määrittely. Varsinkin jotain vanhempaa scifiä lukiessa illuusio rikkoutuu, jos kyseinen ajankohta on jo mennyt ohi ja ennustus mennyt pieleen: Asiat ovat siinä vaiheessa paljon kehittyneempiä, tai sitten asiat eivät todellakaan ole niin kehittyneitä", hän sanoo.
Myöskään tapahtumapaikkana olevaa Soheba Cityä ei ole sijoitettu kartalle kovin tarkkaan. Suurkaupunki on globaali sekamelska eri kulttuurien vaikutteita, vastaavasti seudun ominaispiirteet ovat pitkälti hävinneet.
Raahelaissyntyinen Seppälä on kirjoittanut monenlaista pienestä pitäen. Ala-asteen neljännellä luokalla hän urakoi ainevihkoon parikymmensivuisen ritaritarinan.
Hieman myöhemmin bändikoulun opettaja Kauko Ilkko kannusti laulajanalkua kirjoittamaan omia sanoituksia. Aikuis-iällä on tullut rustattua myös lehtijuttuja muun muassa Kalevan kesätoimittajana.
Lukion ja armeijan jälkeen Seppälä kuitenkin päätyi opiskelemaan tietotekniikkaa Oulun yliopistoon. Lähtökohtaisesti ala tuntui mielenkiintoiselta, olihan hän tykännyt värkätä tietokoneella pienempänä.
Itse opinnot sen sijaan osoittautuivat vähemmän innostaviksi. Insinöörimatematiikasta ei juuri saanut onnistumisen elämyksiä.
Seppälä yritti hakea muualle media-alaa opiskelemaan, mutta kun opiskelupaikkaa ei irronnut, hän päätti pakertaa tietotekniikan opinnot tutkintoon saakka.
"Se muuttuikin loppua kohti mielenkiintoisemmaksi, kun pääsimme käytäntöön. Ei ollut enää pelkkää teoriaa ja matikkaa."
Esikoisromaanin kannalta opiskelu ja työskentely tietotekniikan parissa ovat olleet tärkeitä. Kokemus on tuonut tekstiin roppakaupalla uskottavuutta.
Varsinaisen kirjoittamisen kannalta tärkeämpi oli puolentoista vuoden jakso Oriveden opiston kirjoittajalinjalla.
Seppälä ei ollut juurikaan kirjoittanut proosaa, mutta heti ensimmäinen, antiikin Roomaan sijoittuva - osittain fantastinen, osittain historiallinen - novelli sai kehuja muilta opiskelijoilta.
Lemen sai ensisysäyksensä Orivedellä huhtikuussa 2011, kun Seppälä alkoi työstää unimaailmoja ja unienhallintaa käsittelevää novellia.
Yksi unimaailmoista oli Lemenin kyberpunk-maailma. Muutaman sivun jälkeen se tuntui niin toimivalta, että alkuperäinen tarina pullahti pois kokonaan.
"Alkuperäinen tarina ei oikein edennyt mihinkään, mutta tämä tarina alkoi elää omaa elämäänsä. Siitä syntyi 30-sivuinen novelli, joka on romaanin tarinan alkuosa", hän selvittää.
Seppälä lähetti aikaansaannoksensa scifiin ja fantasiaan erikoistuneen Portti-lehden kilpailuun, josta saatu kunniamaininta rohkaisi kehittelemään novellille jatkoa. Lopullisen romaanin kirjoittaminen tosin vaati vielä parin vuoden kypsyttelyn.
"Minua auttoi se, kun luin hieman kökön fantasiakirjan, Deborah Harknessin Lumotun. Se ei missään nimessä ole huono. Se on mukaansa tempaava ja vetävä, mutta kielellinen taso ei ole mitään maailman huippua, ja välillä ongelmien ratkaisuissa on menty sieltä, missä aita on aika matala", hän kertoo.
"Se oli vapauttava kokemus. Tuli sellainen olo, että minäkin voin kirjoittaa pitkän tekstin ilman, että sen tarvitsee olla heti joku Nobel-voittaja."
Seuraavan romaaninsa kimppuun Seppälä ei ole vielä käynyt, mutta jonkinlaisia suunnitelmia sisällön suhteen on. Mitä ilmeisimmin luvassa on jonkinlaista scifiä tai maagista realismia.
"Jotain eskapistista tai spekulatiivista. Tuntuisi jotenkin vieraalta kirjoittaa jotain tiukan realistista tähän aikaan ja paikkaan sijoittuvaa tekstiä."
Artikkelin lähde Kaleva