Artikkelin lähde Kaleva
Jaana Skyttä
Oulu Kun haukiputaalaisella tilkkutaiteilija Britta Passojalla on draivi päällä, herää hän kukonlaulun aikaan. Aamukahvin ja lehdenluvun jälkeen hän kiiruhtaa töidensä pariin sellaisella vauhdilla, ettei malta vaihtaa yöpaitaakaan päältä pois.
Luovuuden puuskissa syntyy värikylläisiä teoksia. Passoja rakastaa voimakkaita ja vahvoja värejä, töitä, joissa on kontrasteja. Kokeilemalla hän on oppinut pitämään myös väreistä, jotka hän on aiemmin sivuuttanut.
Näin esimerkiksi kaistale aniliininpunaista voi löytää seurakseen palan oranssia.
Passoja ei tee töitään millintarkasti viivoittimella mitaten. Siitä kertoo Haukiputaan kirjastossa juuri avautuneen tilkkutaidenäyttelyn nimikin, Vapaata viivaa ja risareunaa.
Eläkkeellä neljä vuotta ollut Passoja sai kipinän tilkkutaiteeseen työvuosinaan, Tilkkufestivaaleilta Virroilta, josta hän on syntyisin.
"Aloitin tilkkutaiteen vuonna 2007. Lapset olivat lentäneet maailmalle. Työni arkkitehtinä oli tarkkaa, hallinnollista ja lakisääteistä. Modernin tilkkutaiteen tekemisestä löysin vastapainon työlleni. Haluan myös kehittää luovuuttani, kasvattaa taiteellista puoltani ja katsoa mihin se yltää."
Kun Passojan tytär menehtyi kaksi vuotta sitten aggressiiviseen rintasyöpään, tuli luovasta työstä tärkeä selviytymiskeino, jolla ottaa pikkuhiljaa elämästä jälleen kiinni.
Passoja tekee pääosin seinätekstiilejä. "Teen tilkkutaidetta omaksi ilokseni. Teen töitä, joita minusta on kiva tehdä. En mieti, pitäisikö joku niitä seinällään."
Tilkkutaiteilija on osallistunut pari kertaa valtakunnalliseen kilpailuun sekä lukuisiin yhteisnäyttelyihin. Vapaata viivaa ja risareunaa on neljäs yksityisnäyttely.
Passojan töistä kaksi on menestynyt kotimaan kilpailuissa. Teokset pääsivät näyttelyyn Englannin Birminghamiin ja nyt ne kiertävät Eurooppaa.
"Kansainvälisyys houkuttaa. Ehkä lähden Birminghamin tilkkufestivaaleille elokuussa 2015 haistelemaan kansainvälisiä virtauksia. Lisäksi aion osallistua johonkin valtakunnallisen tilkkuyhdistys Finn Quilt ry:n jäsenkilpailuun, mikäli löydän hyvän idean."
Passoja sanoo, että arkkitehdin koulutuksesta on tilkkutaiteen tekemisessä hyötyä, mutta joskus koulutus ja työhistoria tuntuvat rasitteilta. Koulutuksen ansiosta hänellä on käsitys väreistä ja taito sommitella. Näyttelyjä rakentaessaan hän käyttää paljon aikaa miettiessään, mitkä työt sopivat ryhmäksi keskenään.
"En voisi kuvitellakaan, että ripustelisin töitäni näyttelytilaan sattumanvaraisesti sinne tänne. Toisaalta olen hidas tekemään, koska pohdin töitteni lopputulosta turhankin tarkkaan. Se on heijastusta arkkitehtityön menetelmistä. Olen vapautunut hiljalleen, sillä liika miettiminen on kangistava tekijä", hän naurahtaa.
Tilkkuilmaisuaan Passoja kuvailee selkeäksi ja graafiseksi. Paljeteista tai muista kiehkuroista hän ei innostu.
Passoja on perehtynyt tilkkutaiteen saloihin Kiiminkijoen opiston kursseilla tekstiiliopettaja-tilkkutaiteilija Vuokko Isakssonin johdolla vuodesta 2008 lähtien.
Kolmekymmentäkolme vuotta Haukiputaalla asunut Passoja haluaisi muuttaa Oulun keskustaan, jossa isovanhemmille tärkeät lapsenlapset ja myös monet ystävät ja tuttavat olisivat lähempänä.
Osallistuminen erilaisiin tapahtumiin olisi sekin jouhevampaa ja palvelut löytyisivät läheltä.
Artikkelin lähde Kaleva