Artikkelin lähde Kaleva
Anssi Juntto
Oulu Liminkalainen laulaja-lauluntekijä Katja Sutela luonnehtii kolmen vuoden takaista Kun hämärä häviää -esikoisalbumiaan harjoitustyöksi. Aikaansaannokseen ei voi olla kaikilta osin tyytyväinen, mutta prosessi myös opetti paljon levynteosta.
Niin ikään soulahtavaa poppia sisältävää Vie mut takaisin -uutuutta on työstetty perusasioihin keskittyen.
"Tätä levyä on tehty ajan kanssa. Itsekin paremmin tiedän, miltä haluan sen kuulostavan. Sitä osaa ehkä vaatia joitakin asioita enemmän", hän pohtii.
Viime aikoina Sutela on miettinyt paljon myös sitä, miksi hän ylipäätään tekee levyä. Ensimmäisen pitkäsoiton aikoihin saattoi olla vielä haaveita jonkinlaisesta maailmanvalloituksesta, mutta sittemmin näkökulma on kääntynyt enemmän itseen päin.
"Sitä tekee, koska on pakko. Sitä ei vain voi olla tekemättä", Sutela naurahtaa.
"Facebookissa kommentoin jollekin, että totta kai musiikko tai taiteilija haluaa, että häntä arvostetaan, tai että joku saa jotain kosketuspintaa siitä, mitä hän tekee. Itse haluan, että musiikkini on mahdollisimman hyvin taltioituna. Sitten se on olemassa jotakin varten."
Vie mut takaisin esittelee Sutelan aikaansaannoksia pitkältä ajalta. Vanhin biisi on vuodelta 2007, mutta yhtä lailla mukana on aivan uutta materiaalia.
Sutela myöntää tekstien olevan henkilökohtaisia, vaikka mistään päiväkirjasta ei kyse olekaan. Sanoitukset eivät ole suoraan lauluntekijän omasta elämästä, vaan hän poimii sieltä vain sytykkeitä. Biisit elävät lopulta aivan omaa eläämäänsä. Valmis kappale saattaa olla aivan erilainen kuin alkuperäinen impulssi antoi odottaa.
"Se on mielenkiintoinen prosessi. Laulu tulee sellaisena kuin se haluaa tulla. Toki minä olen siinä se väline", Sutela toteaa.
"Toiset laulut ovat valmiita hetkessä, ja toisia saa vääntää pitempään. Tällä levyllä kappale Kun tähdet ovat oikeilla paikoillaan tuli puolessa tunnissa. Sanat, melodia ja soinnut tulivat kaikki yhtä aikaa."
Englanniksi nimetty King of Cool taas oli tyystin erilainen tapaus. Biisi oli musiikin osalta valmis, mutta Sutelalla ei tuntunut olevan mitään sanottavaa. Lopulta hän kääntyi levyn tuottajan Tapio Wiikin puoleen.
"Tapsa sanoi, että biisistä tulee mieleen joku 1970-luvun mainos. Lähdin sitten googlettamaan ja katselemaan 1970-luvun mainoksia. Siellä tuli vastaan Steve McQueen. Teksti ei lopulta liittynyt 1970-luvun mainokseen, mutta siitä se lähti."
Sutela on aikaisemmin tuskaillut sitä, että keikoilla käyttökelpoisten menobiisien tekeminen on hänelle haastavaa. Monilla hidas- tai keskitempoisiin kappaleisiin profiloituneilla artisteilla tuntuu olevan sama ongelma, ja lopputuloksena on usein tekemällä tehdyn kuuloisia ralleja - ihan vain vaihtelun takia.
Sutela on kuitenkin päässyt asian yli. "Ketä minä sillä palvelen, että tekemällä teen huonon, nopean biisin? Miksi sinne keikan loppuun pitäisi olla menobiisi? Haluan, että he kuuntelevat tekstejä", hän selvittää.
"Ei siellä tarvitse tanssia. Lähdetään sitten muualle tanssimaan."
Artikkelin lähde Kaleva