Nuoren sydän arpeutuu

Arja Mikkola Kaleva
Oulu Oululainen kardiologian professori Heikki Huikuri saa keskiviikkona Äyräpää-palkinnon, suomalaisen lääketieteen arvostetuimman huomionosoituksen.
"Olen ollut aika monta vuotta ehdolla. Hyvä mieli, kun saa tunnustusta kollegoilta", Huikuri toteaa.
Oysissä työskentelevä professori Huikuri on erikoistunut ennakoimaan äkillisen sydämenpysähdyksen vaaroja. Hänen mukaansa Suomi on hyvä paikka tehdä tutkimusta.
"Meillä laki vaatii, että kaikille odottamattomasti kuolleille henkilöille tehdään ruumiinavaus."
Oulussa on jo 15 vuoden ajalta materiaalia äkillisesti sydämenpysähdykseen kuolleista. Pohjois-Suomesta on koottu tiedot yli 3 500:lta odottamattomasti kuolleelta henkilöltä, joilla on sitten todettu sydänperäinen kuolinsyy oikeuslääketieteellisessä ruumiinavauksessa.
Pohjoisen nuorilla sydämenpysähdyksen on todettu johtuvan usein arvoituksellisesta arpeutumisesta.
"Alle 40-vuotiaiden kuolinsyyt ovat osin erilaisia kuin muualla maailmassa. Se on sydänlihaksen sidekudoskertymä, fibroosi. Sen syytä pyrimme selvittämään. Miksi se on yleistä Pohjois-Suomessa, mutta muualla sitä ei ole niin paljon", Huikuri kertoo.
Tutkimus kohdistuu etenkin rakenteellisiin geenimutaatioihin sekä uudentyyppisen geenimateriaalin - niin sanotun microRNAn - kertymiseen sydämessä.
Huikuri on tutkinut sydänperäisen äkkikuoleman ennustamista ja estämistä aina siitä lähtien, kun hän väitöskirjansa jälkeen päätyi jatko-opiskelijaksi Miamiin. Haastatteluhetkelläkin hän oli jälleen kerran lähdössä Yhdysvaltoihin tapaamaan Miamin yliopiston sydänyksikön perustanutta professori Robert Myerburgia.
"Hänen älyllinen panoksensa heijastuu edelleen meidän tutkimussuunnitelmissamme."
Johdatusta on muutenkin ollut mukana. Sisätauteihin Huikuri erikoistui, koska squash-kaveri, sisätautiklinikan poliklinikan ylilääkäri, ylipuhui hänet alalle. Kardiologi hänestä taas tuli sattumalta, koska Oulussa tarvittiin kahdeksi viikoksi sijaista kardiologian erikoislääkärille. "Siitä lähtien olen siellä ollut."
Toinen Huikurin tutkimushanke koskee sydämen autonomisen hermoston säätelyä ja alentuneen sydämen pumppaustoiminnan merkitystä.
"Oulu on yhtenä päätutkijana kansainvälisessä hankkeessa, jossa tutkitaan, hyötyisivätkö potilaat rytmihäiriötahdistimesta, vaikka sydämen pumppaustoiminta ei ole erityisen alhainen", Huikuri kertoo.
Oulussa on tutkittu sykevaihtelua jo yli 20 vuotta. Poikkeavan autonomisen säätelyn eli alentuneen sykevaihtelun tiedetään lisäävän sydäninfarktin jälkeen äkillistä sydämen pysähtymisen riskiä.
"Nopea sykkeen palautuminen rasituksen jälkeen on terveen sydämen merkki", Huikuri sanoo.
Tähän asti käytäntönä on ollut mitata potilaan sydämen pumppaustoiminta, kun infarktista on kulunut kaksi kuukautta. Pumppauksen ei katsota merkittävästi alentuneen, jos taso, jota kuvaa niin sanottu ejektiofraktio, pysyy yli 50 prosentissa. Normaali taso ihmisellä on noin 75 prosenttia.
Vasta kun pumppaus jää 35 prosentin alle sydäninfarktin jälkeen, potilaalle suositellaan yleensä rytmihäiriötahdistinta estämään äkillinen sydämenpysähdys.
Jos sykevaihtelu on alentunut ja sydänfilmissä poikkeavuus, tutkijat varustavat tahdistimella jo 36-50 prosentin pumppaustehon omaavia potilaita.
"Yhdellä kolmesta on poikkeavat löydökset tuolla välillä."
Vain joka toinen tutkittava saa rytmihäiriötahdistimen. Viiden vuoden päästä arvioidaan, vähentääkö tahdistin kuolleisuutta: "Jos tulos on positiivinen, siitä tulee hoitokäytäntö."
Oulussa ja Helsingissä on parissa vuodessa saatu mukaan 14 potilasta.
"Ympäri maailmaa on 200. Tutkimukseen kerätään yhteensä 1 400 potilasta."
Potilaita kertyy melko hitaasti, mutta syy on erittäin positiivinen potilaiden kannalta.
"Sydäninfarktipotilaita hoidetaan jo niin hyvin pallolaajennuksilla, että pumppaustoiminta on valtaosalla normaali sydäninfarktin jälkeen", Huikuri kertoo.



Creative Commons -lisenssi
Artikkelin lähde Kaleva