Artikkelin lähde Kaleva
Oulun kaupunginteatteri: Sänky. Käsikirjoittajat Liisamaija Laaksonen ja Jukka Heinänen. Ohjaus Heta Haanperä. Lavastus Maija Tuorila. Puvut Pirjo Valinen. Valosuunnittelu Mika Ryynänen. Äänisuunnittelu Olli Paakkolanvaara. Rooleissa: Jaana Kahra, Elina Korhonen, Pentti Korhonen, Mirjami Kukkola, Mikko Leskelä, Aki Pelkonen, Hannu Pelkonen, Timo Reinikka, Kari J. Ristolainen, Anne Syysmaa, Liisa Toivonen ja Tuula Väänänen. Pieni näyttämö 16.1.
Oulun kaupunginteatterin pienen näyttämön uutuus Sänky vie katsojan muitta mutkitta intiimille osastolle: makuuhuoneen puolelle, klinikalle ja sairaalaan.
Näytelmän nimi toimii kuin teaseri, iskurepliikki tai pikku flirtti: se lupailee henkilökohtaisuuksia, paljastuksia, kurkistelua ja tirkistelyä.
Eikä Heta Haanperän ohjaus petä katsojaa siinä mielessä. Kurkistelu ja tirkistely tosin voi kääntyä myös sisään päin. Jok’ikinen löytää pienoisnäytelmien kimarasta itsensä - ja jos ei itseään, niin aivan varmasti naapurinsa.
Sängyllä on intiimiystakuu.
Esitys ei ole roisi eikä rivo vaan rehellisen aseistariisuva.
Näitä juttuja ei löydy tässä sävyssä ja syvyydessä Tekniikan Maailmasta eikä Kotiliedestäkään.
Käsikirjoittajana Liisamaija Laaksonen on armoitettu ihmisen sielun ja suolen tuntija. Hän taitaa väittää, ettei yhdessäkään huushollissa tai hoitolaitoksessa ole aivan puhtaat valkeat lakanat.
Laaksosen voi - hivenen leikkimielisesti - sanoa kehittäneen August Strindbergin lanseeraamasta kamarinäytelmästä uuden makuukamarinäytelmätyypin.
Molemmat ovat lyhyitä ja intiimejä.
Mutta Laaksosella on vielä kyky ja halu kirjoittaa tahroja paperille ketään liikaa loukkaamatta - toisin kuin Strindbergillä.
Eikä näytelmässä mennä vain sänkyyn ja maata siellä. Siinä upotaan konkreettisen, fyysisen, vuoteen perustaksi tarkoitetun huonekalun lisäksi huutavan suureen rakkauden ja läheisyyden kaipuuseen.
Ja sehän on tehokkaan ja yksilökeskeisen nykyajan Akilleen kantapää: yksinäisyys.
Siksi Oulun kaupunginteatterin dramaturgin Jukka Heinäsen osin sovittamat, Laaksosen yli kymmenen vuotta sitten tv-sarjaksi kirjoittamat tekstit toimivat tässä päivässä kuin häkä.
Ei kannata jäädä yksin. Parempi on lähteä teatteriin nauramaan ja suremaan eristyneisyys pois.
Esitys alkaa epäortodoksisesti niin, että näyttelijät astelevat lavan reunalle istumaan pitkissä unisex-pyjamissa. Pois on pudotettu roolit, tittelit ja muut krumeluurit. Virittäytyminen alkaa yleisön kanssa yhdessä vanhoja tuutulauluja hyräillen.
Sitten pyörähtää käyntiin roolileikki, jossa on seitsemän episodia.
Episodinäytelmässä tarinoilla on yhtä suuri painoarvo. Niin tässäkin kaikki tarinat ovat pääjuonia, jotka kerrotaan peräkkäin niitä sekoittamatta.
Tarinoiden liimauskohdat, siirtymät, on etenkin ykköspuoliajalla tehty huolella liukuviksi.
Loppupuolella jouhevuus vähän lipsuu.
Ensin tutustumme nuoren parin (Elina Korhonen ja Aki Pelkonen) uni- ja seksiongelmiin jaksossa Eiks meillä oo kivaa. Perheen iso mies ja pikku mies vaihtavat osia, eikä äiti saa nukuttua kummaltakaan. Pelkosesta kuoriutuu arkiuskottava jättivauva.
Hillittömimmät ja purevimmat jaksot tässä esityksessä seuraavat ennen väliaikaa.
Ohjaaja Heta Haanperä tuurasi ensi-illassa hyvällä menestyksellä näyttelijä Anne Syysmaata episodissa Vannomatta paras. Kahden naisen ja vauvauutisten loukussa hikoileva Pentti Korhonen löytää tässä hankalassa raossa itsestään huikean komediavaihteen.
Sänkyyn voi mennä myös bisnekset edellä. Tai uni voi olla pakotie pois toisen luota. Liisamaija Laaksosen katse on terävä.
Episodi Anna mun kaikki kestää ja kärsiä on näyttelijäntyön ilotulitusta. Kari J. Ristolaisen (Enska) ja Liisa Toivosen (Kepa Kirkaspää) oivaltava ja rento kommunikointi, herkkyys reagoida toisen tarjontaan ja nyansseihin - aivan huippua.
Tämä episodi on dramaattisine käänteineen kokonaisuuden paras.
Valitettavasti jälkipuolisko valahtaa latteammaksi. Vaikka löytyy sieltäkin perustellut hetkensä.
Dramaturgi Jukka Heinänen on lisännyt mukaan myös itse kirjoittamansa episodin Äiti ja poika. Räiskintäpelejä pelaavan aikamiespojan (Mikko Leskelä) ja äidin (Jaana Kahra) kontaktitukos, asetelma monsterit vastaan mutsi, koskettaa ärsytykseen saakka.
Katkot nuorten ja vanhempien välisessä sosiaalisessa viestintäyhteydessä ovat toki tätä päivää, mutta tilanne ei huipennu kyllin katarttiseksi.
Mirjami Kukkolan ja Tuula Väänäsen osuus Täytyis laihtua jää kevyeksi pintaraapaisuksi telkkarin ohjelmavirtaa täyttävien Dieetit vaihtoon!, Rakas, sinusta on tullut pullukka ja Suurin pudottaja -realitysarjojen rinnalla.
Esityksen kaunein kaveruus syntyy Kansallisoopperan vahtimestarin (Timo Reinikka) ja Tohmajärveltä tulevan, eläkkeellä olevan maanviljelijän (Hannu Pelkonen) välille. Prostatahyperplasia sitoo ystävät yhteen, niin kuin maamies pellolla lyhteen.
Päätösjakso Haaskat tuo aikuiset lapset kuolemaa tekevän äidin vuoteen ääreen kuin raatokärpäset. Sekin on laaksosmaiseen tapaan totuudella täytetty.
Vaikka fiilikset esityksen loppua kohti synkkenevät, silti kokonaisuudesta jää hyvä jälkimaku.
Eeva Kauppinen
Artikkelin lähde Kaleva