Artikkelin lähde Kaleva
Anna Kilponen Kaleva
Oulu Kun Ouluun haettiin pelastusjohtajaa syksyllä 2010, oli paikallinen palomiesyhdistys asettunut Petteri Helistenin taakse. Oulu-Koillismaan pelastuslaitos oli kärsinyt pitkään huonosta työilmapiiristä. Erityisesti työvuorojärjestelyt aiheuttivat hankausta johdon ja työtekijöiden välillä.
Helistenistä odotettiin pelastajaa tässäkin mielessä. Itse hän koki tilanteen lähinnä vaivaannuttavana.
"Minulle tuli silloin yllätyksenä, että tämmöistä liikehdintää oli. Toivon, että valintaani vaikuttivat pikemminkin ammatilliset ansioni. Ainahan olemassa olevaa johtoa on helppo arvostella. Jos saadaan tilalle joku ulkopuolelta, odotetaan, että hän laittaisi asiat hetkessä kuntoon."
Kun Pohjois-Savon hätäkeskuksen johdossa ollut Helisten sitten tuli valituksi 2011, häneen kohdistui jopa epärealistisia odotuksia.
"Ei kukaan yksin pysty asioita ratkaisemaan. Henkilöstö olisi halunnut, että työaikajärjestelyihin olisi puututtu heti. Sanoin, että rauhoitetaan tilanne, perehdyn ensin talon tapoihin ja opettelen hommat."
Tilanne päättyi kuitenkin lopulta hyvin, sillä viime toukokuussa kaksivuorotyötä koskeva työaikakiista saatiin Helistenin johdolla päätökseen, ja palkkasopukin syntyi.
Helisten sanoo koko työuransa olleen yhtä muutosta. Useimmiten hän on ollut rakentamassa jotain uutta. "Oulu oli ensimmäinen paikka, jossa oli valmiit seinät ympärillä. On haasteellisempaa tulla jo olemassa olevaan organisaatioon. Se on kuin hyppäisi liikkuvaan junaan", Helisten toteaa.
Kun vasta valmistunut diplomi-insinööri vuonna 1992 muutti Oulusta Kuopioon aloittaakseen yliopettajan työn Valtion Pelastuskoulussa (nyk. Pelastusopisto), ei uudessa opinahjossa ollut kuin ulkoseinät.
2002 hänet valittiin Pohjois-Savon hätäkeskuksen johtoon. Silloinkin hän oli uuden organisaation ensimmäinen työntekijä.
Helisten on havainnut, että pelastustoimesta puhuttaessa nousee esiin kaksi kysymystä säännöllisin väliajoin: toinen on pelastuslaitosten lukumäärä, ja toinen on kunnallisen pelastustoimen siirtäminen valtiolle. Ensiksi mainittua on pohdittu viime vuodet, mutta nyt suurin muutos on ensihoidon tehtävien laajeneminen Oulu-Koillismaan pelastuslaitoksiin sekä Kainuun pelastuslaitokseen kuuluvaan Vaalan kuntaan.
"On väitetty, että yksityiset yrittäjät tuottaisivat ensihoidon halvemmalla, mutta se perustuu vanhoihin tietoihin. Toki tämä on meille iso ponnistus: taloon on rekrytoitu melkein sata henkilöä lisää, ja joillakin paloasemilla jouduttu tekemään remonttia."
Helisten on pohjoisen poikia, lähtöisin Kemijärveltä, missä hänen vanhemmillaan oli valokuvausliike. Kemijärvellä hän hakeutui vapaapalokunnan hälytysosaston toimintaan. Vapaapalokuntalaisena hän pysyi aina vuoteen 1992, kunnes harrastuksesta tuli ammatti.
Nuorempana hän ajatteli, että työn perässä voi lähteä ihan minne vain. Tämä onkin pitänyt kutinsa, mutta pohjoisia juuria hän on oppinut arvostamaan myöhemmällä iällä.
"Lapin kullan kimallus -elokuva (1999) aiheutti sen, että olen nykyisin ylpeä lappilaisesta taustastani."
Sotahistoriaa harrastava Helisten on Linnansa lukenut. Tuntemattomasta sotilaasta löytyykin häntä itseään hyvin kuvaava, Vilho Koskelan lausahdus: "Asialliset hommat suoritetaan, muuten ollaan kuin Ellun kanat."
Helisteniä harmittaa, että pelastustoimen tärkeyttä keskeisenä sisäisen turvallisuuden viranomaisena ei aina tajuta.
"Kansalaiset arvostavat pelastustoimen kaikkein korkeimmalle, mutta esimerkiksi Linnan juhliin ei kutsuta vuoden palomiestä, mutta vuoden poliisi kylläkin."
Helistenin mukaan kansalaiset olisivat myös valmiita satsaamaan veroeuroja pelastustoimeen. "Pelastustoimi maksaa noin 70 euroa asukasta kohden vuodessa, kun taas poliisi 140 euroa ja puolustusvoimat 400-500 euroa."
Arvostuksen puutteen Helisten arvelee tulevan aiemmasta palomiesten matalasta koulutustasosta. Nyt tilanne on toinen, ja esimerkiksi päällystöllä on jo usein ammattikorkeakoulututkinto takanaan.
"Pelastuslaitos on ainut organisaatio, joka saa tarvittaessa kymmenessä minuutissa 150-200 henkilöä liikkeelle vaikkapa tulvan tai myrskyn sattuessa."
Helisten puhuisi mielellään pelastuslaitoksen sijaan palokunnista. "Minun puheessani palomies on aina palomies. Kun kysytään, missä olen töissä, vastaan ylpeänä, että palokunnassa."
Artikkelin lähde Kaleva