Artikkelin lähde Kaleva
Hanna Kuusiluoto Kaleva
Oulu "Miehille, jotka haluavat lihaksikkaan, silti urheilullisen ja esteettisesti miellyttävän fysiikan."
"Tuomarien pitää kiinnittää huomiota ensisijaisesti miehekkääseen yleisnäkymään. Tuomarit etsivät terveellisen näköistä ja treenattua fysiikkaa, joka on harmoninen, symmetrinen, lihaksikas ja jossa on lihaserottuvuutta."
"Tuomarit etsivät kilpailijaa, jolla on paras lavaesiintyminen, ryhdikäs olemus ja joka osaa ottaa yleisön karismallaan ja urheilullisella fysiikallaan."
Siinähän treenaa juuri tuohon lajiin sopiva mies, ajatteli klassisen kehonrakennuksen kaksinkertainen Suomen mestari, ylivieskalainen kuntokeskusyrittäjä Timo Kiviniemi, ja ehdotti Martti Saarelalle osallistumista men’s physiquen
SM-kisaan.
Potentiaali, intensiivisyys ja innostus pistivät silmään.
No mikä ettei, sanoi Saarela. Voisihan sitä yrittää. Ja niin, melko tarkkaan vuosi sitten, alkoi entisen jalkapalloilijan muodonmuutos fitness-urheilijaksi.
Oululaiset jalkapalloihmiset muistavat Martti Saarelan OTP:n 1978-1979 syntyneiden ikäluokasta, joka juhli B-poikien Suomen mestaruutta vuonna 1995.
Tavoitteelliseksi muuttunut harjoittelu toi tulosta ja urheilulukiolainen Saarela ajatteli, että jalkapallosta voisi tulla ammatti.
Ei tullut. OTP:n B-pojista Markus Heikkisestä ja Jarkko Okkosesta ja finaalin pelanneesta Janne Hietasesta tuli ammattilaisjalkapalloilijoita, Martti Saarela lähti opiskelemaan ensin taloustieteitä ja sitten oikeustiedettä ja pelasi pitkän uran alemmilla sarjatasoilla. Ykköstä OLS:ssa, Kajaanin Hakassa ja TP-Seinäjoessa, Kakkosta FC YPA:ssa.
Kausi 2010 jäi viimeiseksi. Nivelrikkoiset polvet eivät enää kestäneet lajia, vaikka toinen niistä leikattiinkin syksyllä.
Martti Saarela alkoi viihtyä kuntosalilla entistä enemmän.
"Kyse oli pikemminkin fyysisen kuin henkisen tyhjiön paikkaamisesta, siitä, että urheilu on elämäntapa", hän sanoo.
"Olin edelleen mukana YPA:ssa ensin valmennuksessa ja sitten managerina, joten tietty yhteisöllisyys kyllä
säilyi."
Keskikentän pohjalla kaksinkamppailuissa vääntänyt mies oli tarvinnut voimaharjoittelua koko uransa ajan, mutta sitä oli tehty lajinomaisesti, tähdätty nopeuteen ja räjähtävään voimaan.
Fitness-urheilussa kiehtoi tavoitteellinen harjoittelu ja ennen kaikkea ajatus itsensä haastamisesta, diettaamisesta kisakuntoon. Saarela halusi nähdä, kestääkö pää. Päivän kerrallaan.
Treenimääriä ja -tehoja nostettiin alkuvuodesta lähtien, ja kun päästiin kesäkuuhun, Saarela aloitti kisadieettinsä. Haaste oli pudottaa painoa, mutta säilyttää lihasmassa.
Ruoka-annoksia ei punnittu, mutta kaloreita vähennettiin. Proteiinia piti kuitenkin saada 200 grammaa päivässä. Kanaa, kananmunia, raejuustoa, rahkaa ja runsaasti kasviksia ja vettä, hiilihydraattitankkaus noin joka kymmenentenä päivänä ja yksi harkittu Qstockin mittainen repsahdus koko kesänä. Samalla salitreenien määrä nousi 5-6:een viikossa ja aerobista harjoittelua lisättiin.
Pää kesti.
"Dieetti ei tuottanut Martille mitään vaikeuksia. Asenne pysyi rentona, ja se on tärkeää. Jos stressaantuu, kroppakin usein jumittaa, eikä paino putoa", Timo Kiviniemi sanoo.
Palkinto, tunne itsensä voittamisesta, tuli pitkin matkaa, päivä kerrallaan. Kun päästiin syksyyn ja SM-karsintoihin, rasvaprosentti oli neljä.
Lokakuussa Nordic Fitness Expossa Saarela kiipesi SM-lavalle ja sijoittui men’s physiquessa kymmenenneksi.
"Se oli tuntematon maailma", hän virnistää.
Kävi ilmi, että hänen rakenteensa ei ole lajiin paras mahdollinen, mutta ne asiat, joihin voi vaikuttaa, rasvaprosentti ja lihaserottuvuus, olivat koh-
dallaan.
"Paitsi poseeraaminen. Siinä olisi ollut parantamisen varaa."
Fitness Expon jälkeen Saarela on palannut normaaliin päiväjärjestykseen. Hän työskentelee Oulun yliopiston projektitutkijana Oulun Eteläisen instituutissa Nivalassa mikroyrittäjyyden tutkimusryhmässä, tekee väitöskirjaa teknilliseen tiedekuntaan ja gradua oikeustieteelliseen.
Juuri nyt ne ovat tärkeämpiä kuin kilpailemiseen tähtäävä kuntosaliharjoittelu.
Salilla Kiviniemen kanssa on puhuttu classic bodybuildingista. Se olisi parin vuoden projekti.
"En sano ei koskaan, mutta ei ainakaan tänä vuonna", Saarela sanoo.
Artikkelin lähde Kaleva