Artikkelin lähde Kaleva
Pia Kaitasuo Kaleva
Kempele Kiiminki-Liminka-Utajärvi-Liminka-Pudasjärvi-Liminka, siinä Kimmo Helomaan työura vuoden 2006 keväästä viime vuoden loppuun. "Sain pappisvihkimyksen Kiimingin seurakuntaan, ja 2007 vuoden alusta olin Limingan seurakuntapastorina. Minua on vain lainattu välillä muualle."
Tammikuun alusta Helomaan on tavoittanut Kempeleen Tiilitieltä. Kirkkoherran työmatkaa on runsas kilometri. Satakunta vähemmän kuin Pudasjärvelle.
"Eivät kuluneet vuodet ole olleet aina helppoja", hän toteaa. Kiimingin kappalaisena työskentelevän Seija-vaimon kanssa on saanut katsella kalentereita tarkoin.
"Tässä tuntuu hyvältä", Kimmo Helomaa tuumaa työpöytänsä ääressä. "Työssä omassa kotiseurakunnassa."
Kirkkoherran tehtäviin Helomaa halusi, koska ajatteli palvelevansa siten yhteisöään. "Tässä ei ollut kysymys vallasta, vaan omista vahvuuksista. Tunnen, että minun lahjani tulevat parhaiten käytetyksi tässä työssä."
Tie teologiksi ei ollut kuitenkaan selvä: Helomaalla on takana yksi ura historiantutkijana, ja Norjan kuningassaagoihin liittyvää väitöstutkimusta varten oli jo materiaali kerättynä.
"Rasvatukkaisesta kaukovainiolaisesta mopopojasta on melko pitkä matka kirkkoherraksi Kempeleeseen", Helomaa tuumaa tyylilleen uskollisesti rauhallisesti hymyillen.
"Kyllä uskolla on ollut aina suuri merkitys minulle ja hengelliset kysymykset läheisiä. Pyhäkoulu, päiväkerhot, seurakunnan nuorisotyö ja isostoiminta ovat kaikki tuttuja."
Karjasillan seurakunnassa oli hyvä kasvaa. "Nyt ymmärrän, kuinka suuri vaikutus kotikasvatuksella ja -seurakunnalla voi olla. Siellä luotiin pohja tälle työlle."
Yksi suurista haasteista seurakunnissa on yhteisen tahdon löytyminen. "Ihmiset ovat kyynistyneet, ja suhdetta kirkkoon katsellaan hyödyn näkökulmasta."
Niinpä jotkut saattavat katsoa jopa pärjäävänsä ilman hengellisiä paimenia.
Kirkkoherra Helomaa ei ole täysin toivoton kirkosta eroamisten suhteen.
"Eroamisen syitähän me emme tiedä, mutta moni palaa takaisin. Tällekin vuodelle olen laittanut nimeni useampaan kirkkoon liittymiseen."
Kempeleläistä kirkkokansaa kestää kehua, voi Helomaata kuullessa päätellä. Kirkossa kävijöiden määrä on tuplaantunut kuudessa vuodessa.
"Päiväjumalanpalveluksen päälle nautitaan usein kirkkokahvit - viimeksikin suosio oli niin suuri, että pulla riitti juuri ja juuri. Tällaisen yhteisen hetken mahdollistaa todella laaja vapaaehtoisten joukko."
Joitain asioita on silti muutettava, hän tietää. Ensiksikin sanomaa on tehtävä tiettäväksi toisilla keinoin.
"Tapa ilmoittaa tapahtumista on vanhanaikainen eikä toimi enää. Olemme ottaneet uuden jo yhden uuden käytännön: sunnuntain messun liturgi kirjoittaa etukäteen seurakunnan nettisivulla auki päivän teemaa."
"Netissäkin on oltava henkilökohtainen ote, se ei saa olla henkilöstön puhelinluettelo."
Kaikessa näkyy kulttuurin muuttuminen, kirkkoherra Helomaa katsoo.
"Ei kirkon tarvinnut ennen problematisoida sitä, ettei joku kuulisi sen kutsua."
Helomaa lupaa pitää joukkoineen viestin selkeänä ja korvat herkkinä kuulemaan.
"Ihmisillä on tarve kokea asioita tarinoiden kautta, se näkyy mediassa. Meillä on hyvä kertomus - sitä pitäisi näillä seurakuntien ulostulemisilla tulkita."
Artikkelin lähde Kaleva