Artikkelin lähde Kaleva
Maija Jelkänen
Helsinki Lintu pieni on Kempeleestä kotoisin olevan Tanja Pohjolan avaus kotimaiseen kaunokirjallisuuteen. Psykologinen romaani on ehdolla Runeberg-palkinnon saajaksi.
Nelisen vuotta sitten Tanja Pohjola tutki lastenvaatteiden historiaa 1940- ja 1950-luvuilta käsityönopettajan opintojensa kandintyötä varten.
Hän luki muiden muassa teokset Sodan haavoittama lapsuus (2010) sekä Sodan kasvattamat (2010) etsiäkseen mainintoja lasten pukeutumisesta.
Tietokirjoissa nousi esille erilaisia kokemuksia siitä, millaista oli olla lapsi talvi- ja jatkosodan aikana.
Pohjolaa koskettivat ne tositarinat, joissa lapset kokivat jääneensä ilman turvaa, koska aikuisten ajatukset olivat sodasta ja pulasta selviytymisessä.
"Lasten kokemuksista minua jäi vaivaamaan etenkin vanhempien tunnekylmyys lapsiaan kohtaan."
Lukeminen sysäsi Tanja Pohjolan kirjoittamaan. Aluksi hän alkoi rakentaa päähenkilön, pienen Doran maailmaa. Aikuisen Dorotean kautta kuvaukseen syntyi jännitteisyys.
Lintu pienen tarinassa on kaksi miljöötä.
Viipurissa vuonna 1944 päähenkilö Dora on 12-vuotias. Äidin arvovieraan vuoksi Dora ja pikkusiskonsa Mari on teljetty kodin, vanhan puuhuvilan, vierashuoneeseen.
Toisen aikatason tapahtumat sijoittuvat vuoden 1953 Helsinkiin, valoisaan Töölöön. Dorotea on jättänyt Viipurin kipeät muistot taakseen ja mennyt hätäisesti vihille Otto Rasin, nuoren pianistin kanssa.
Avioliitosta Dorotea on hakenut ulkoista, näennäistä turvaa. Otto huomaa pian, ettei nukkekodin haltiatar, hänen vaimonsa ole aivan kunnossa. Aviomiehen kautta lukija saa seurata idyllin murenemista.
Yksi tarinan motiiveja on saksalaissäveltäjä Ludwig van Beethovenin romanttinen, kahdeksas pianosonaatti Pathetiqué.
Musiikin lisäksi klassista ovat Lintu pienen aiheet, mutta ajankohtaisia aina vain. Teos nostaa esiin lasten aseman ja puolustuskyvyttömyyden, sekä sisaruuden ja orpouden.
Myös siirtolaisuutta ja kulttuurista identiteettiä tarkastellaan. "Minulla oli erilaisia ideoita, joita yhdistelin palapelin tavoin."
Lintusymboliikan Pohjola kertoo kirjoittautuneen tarinan kuvastoon ilman tietoista yrittämistä.
"Kun huomasin sen lukiessani käsikirjoitusta, aloin korostaa sitä paremmin esille."
Myös teoksen teemat hahmottuivat vasta kirjoitusprosessissa. "Selvää oli, että halusin käsitellä lapsen hätää. Muut asiat näyttäytyivät itsellenikin vasta raakaversion luettuani."
Pohjola kertoo, ettei edennyt kronologisesti, vaan kirjoitti kohtauksen sieltä, toisen täältä.
Huolitellussa romaanissa on paljon ajankuvia ja yksityiskohtia. Viipuri valikoitui paikaksi, koska se tuntui sopivan selittämään Doran ja Marin äidin toimintaa ja tarjosi romaanille historiallisen kehyksen.
"Ja kyllä yksi isovanhemmistani on lähtenyt evakkoon, mutta hän lähti rajan tuntumasta Virolahdelta."
Osana taustatyötä Pohjola matkusti kuitenkin käymään menetetyn Karjalan mailla Venäjällä. Lisäksi hän luki kirjallisuutta, kävi museoissa, tutki vanhoja valokuvia ja jutteli sota-ajan kokeneiden ihmisten kanssa.
Lintu pienen eloisat murrerepliikit Pohjola työsti itse niin pitkälle, kun taisi, ja asiantuntija tarkasti ne.
Pohjola kertoo lukeneensa kanadalaisen Margaret Atwoodin kaikki romaanit.
"Kotimaisista pidän Marja-Liisa Vartiosta ja Anja Snellmanista."
Viimeisimpänä Pohjola on lukenut Anna-Leena Härkösen teoksen Loppuunkäsitelty (2005), jossa Lintu pienen tavoin päähenkilöinä ovat siskot.
Härkösen omakohtaisessa teoksessa käydään läpi siskon itsemurhan aiheuttamaa surua varsin raakana.
"Pidin rehellisyydestä, siitä että kerrottiin ilman häpeää kaikista ajatuksista. Olisin itse varmasti yhtä henkilökohtaisen aiheen äärellä ajatellut, että saako tätä sanoa ääneen."
Tanja Pohjola kertoo itse säästyneensä vielä suurilta suruilta. Kaikki neljä isovanhempaakin ovat edelleen voimissaan.
"Olenkin kysynyt menetyksiä kokeneilta siitä järkytyksestä, jotta pystyin eläytymään tunteisiin kirjoittaessani."
Tanja Pohjola on opiskellut ala- ja yläkoulun käsityönopettajaksi. Hän pätevöityy opettamaan myös kuvataidetta yläkoululaisille.
Pohjola harrastaa akvarellien maalaamista. Artesaanitaitojen lisäksi hänen suhteensa kirjallisuuteen ja kirjoittamiseen on ollut vahva.
34-vuotias Tanja Pohjola syntyi Kempeleessä ja asui lapsuudessaan myös Oulussa ja Ylivieskassa.
"Äiti luki minulle kaikki Kempeleen kirjaston lastenosaston kirjat ja useaan kertaan", kirjailija nauraa.
Lintu pientä Tanja Pohjola kirjoitti aktiivisesti noin kolmen ja puolen vuoden ajan.
Nyt tekeillä on jo toinen romaani. Se sijoittuu Pohjois-Pohjanmaalle, joskin fiktiiviselle paikkakunnalle.
Tarinassa vuorotellaan 1990-luvun ja nykypäivän aikatasoilla ja sisältö käsittelee taloudellista eriarvoisuutta.
"Kirjoitan aina, kun minusta vain tuntuu siltä", Pohjola sanoo. "Mutta aika usein siltä tuntuu."
Artikkelin lähde Kaleva