Melkein maailman laidalla

Pia Kaitasuo Kaleva
Oulu Kun Brent Cassidy oli poikanen, hän seurasi isänisänsä Emmetin toimia tämän kyläkaupassa pienessä Mocksvillen kaupungissa, Pohjois-Carolinassa.
"Kauppa sijaitsi kahden yhteisön rajalla palvellen molempia. Oikea vanhan ajan puoti, josta sai kaikkea ruokatarvikkeista maatalouskoneisiin. Taianomainen paikka värikkäine kävijöineen ja tarinoineen."
Tänään Cassidy, 38, elää kolmen lapsen isän antoisaa arkea Oulun Pikisaaressa, tekee työtä muusikkona ja johtaa maailman pohjoisinta irlantilaisen kulttuurin festivaalia
Kyläkaupasta johtaa selkeä linkki Ouluun, jonne Cassidy saapui ensi kerran parikymppisenä yliopiston vaihto-opiskelijana.
"Ensin en pitänyt tästä paikasta ollenkaan, mutta nyt rakastan!"
Jokin meissä jäyhissä Pohjolan ihmisissä viehätti Cassidya niin, että hän otti haasteen vastaan selvittääkseen, mitä täällä pohjimmiltaan ollaan. Tämä asetti yltiösosiaalisen miehen uuden opettelun eteen.
"Minua ärsytti heti, etten ymmärtänyt, mitä ympärilläni puhuttiin. Aloin opetella suomea."
Amerikkalaisnuorukaiselle avautui Suomeen asettumisen jälkeen toinenkin kulttuuri: omat irlantilaisjuuret tuntuivat entistä vankemmilta.
Nyt Brent Ó Caiside on oppinut keltin kielen ja tutkinut sukuaan julkaisten siitä kirjankin.
Iso askel tätä kohden otettiin, kun Cassidy sai oululaisessa lastentarhassa työtoverikseen Markus Lampelan, innokkaan irkkumusiikin harrastajan.
Musiikki nielaisi, ja pian ympärillä oli samanhenkisten suurempi joukko, joka jalkautui aika ajoin paikallisiin ravintoloihin musisoimaan.
Ei mennyt kauaakaan, kun soittajilla oli laaja fanijoukko, joka tuli uskollisesti paikalle. Niinpä Brent Cassidy lausui ääneen ajatuksen - muiden mielestä aivan hullun - erityisen irkkumusiikin festivaalin järjestämisestä.
Lokakuussa 2015 The Irish Festival of Oulu, joka on laajentunut musiikkitapahtumasta kaikkia kulttuurimuotoja sulauttavaksi, järjestetään jo kymmenennen kerran.
Ne oululaiset fanit ensimmäisten jamien ajalta ovat mukana, mutta melkoinen määrä muitakin. Ja ei vain oululaisia tai edes suomalaisia: The Irish Festival of Oulu vetää väkeä laajalti.
Tämä tarkoittaa sitä, että viiden päivän aikana muutoin niin verkkaan kulkevaa oululaiselämää värittää innokkaiden irkkukulttuurin harrastajien joukko. He saavat matkamuistokseen unohtumattomia kulttuurielämyksiä ja jättävät jälkeensä suuren määrän euroja.
"Nämä fanit matkaavat mihin tahansa, jos luvassa on hyvät bileet!"
Irkkukulttuurin vaalimisen merkityksen on nyt ymmärtänyt syvemmin myös Oulun kaupunki.
Festivaalijohtaja Cassidy saikin joulun alla piirtää nimensä merkittävään paperiin: sivistys- ja kulttuuripalvelut otti tapahtuman uudeksi kumppanikseen.
Kumppanuussopimus takaa maailman pohjoisimmalle irkkufestivaalille tukevamman rahoituksen kolmen vuoden ajaksi.
Hiihtohullun Cassidyn vetämän tapahtuman voi siis katsoa saaneen alleen riittävästi pitoa ja rutkasti kannustusta luistoon.
Kaupungin tunnustus on Cassidylle todella merkityksellinen, sen kuulee hänen puheestaan.
Nyt toivotaan kumppanuussopimuksen nostavan festivaalin uuteen valoon myös opetus- ja kulttuuriministeriön silmissä.
Esiintyjiä ei Ouluun ole tarvinnut anella aikoihin. Tapahtuman maine kulkee edellä, ja markkinointi on osannut kääntää huomion oikeisiin, aitoihin, seikkoihin.
"We are close to nothing", Cassidy luonnehtii seutuamme usein irkkukulttuurin edustajille. "Olemme melkein maailman laidalla", ajatuksen voisi kääntää.
Tätä viestiä hän ja festivaalin markkinointipäällikkö Jani Suvanto ovat lähdössä viemään Glasgow’ssa tammikuun puolivälissä käynnistyvään Celtic Connections -tapahtumaan, maailman suurimpaan kelttiläisen kulttuurin vuosittaiseen juhlaan.
"Soittimet otetaan tietysti mukaan", Cassidy toteaa.
Suvanto soittaa Droichead-bändissä kitaraa ja bouzukia, Cassidy bodhrán-rumpua ja laulaa.
Mutta palataanpa sinne kyläkauppaan, jonne paikalliset pistäytyivät tekemään hankintansa ja jäivät aina toviksi tarinoimaan.
Brent Cassidy omaksui siellä tavan toimia, joka on leimallinen hänen tavalleen johtaa oululaisfestivaalia.
"Isoisän työn seuraaminen opetti, että palvelu on kaiken ydin. Asiakas on pidettävä tyytyväisenä", hän kertoo.
"Teemme kyselyn joka festivaalin jälkeen, koska mekin kuuntelemme asiakastamme, yleisöä."
Festivaali on tunnelmaltaan myös kuin suuremman luokan kyläkauppaan kokoontuminen.
"Ovella on aina joku meistä ottamassa vastaan. Kukaan ei ole muukalainen."
Kyläkaupan atmosfääri on jättänyt Brentiin kiireettömyyden tunnun.
Syksyn festivaalin aikaan hän on kuin sähköjänis, mutta aina muulloin hän on valmis tarinoimaan ja kuuntelemaan elämää ympärillään.
Brent Cassidy antaa kasvot tapahtumalle, mutta ei korosta itseään.
Haastattelussa hän puhuu hetken itsestään, mutta vaihtaa nopeasti näkökulman laajemmaksi ryhtyen kertomaan festivaaliorganisaation väestä, "meidän aivan mahtavista vapaaehtoisista".
Cassidy haluaa muistuttaa myös, miten kelttikulttuuri näkyy Oulussa lokakuisen viikon ulkopuolellakin.
"Irkkumusiikin harrastajien määrä kaupungissa on kasvanut, mutta myös taso on noussut niin korkeaksi, että oululaiset voivat astua samalle areenalle irlantilaisten huippuammattilaisten kanssa."

Artikkelin lähde Kaleva