Artikkelin lähde Kaleva
Suomen merkittävimpiin nykytaiteilijoihin kuuluva taidemaalari Marika Mäkelä (s. 1947 Oulu), joka löi itsensä läpi suurenkin yleisön tietoisuuteen jo 1980-luvulla, on viime aikoina ollut laajasti esillä.
Hänen retrospektiivinen näyttelynsä jatkuu Sara Hildénin taidemuseossa Tampereella vielä ensi sunnuntaihin. Syksyllä Mäkelän uusia maalauksia oli esillä myös Galleria Anhavalla Helsingissä taiteilijan yksityisnäyttelyssä. Oulussa saamme nyt ihailla hänen grafiikkaansa.
Mäkelän maalaukset, etenkin viime vuosien paksuille puulevyille toteutetut työt, joissa värin ohella tärkeässä osassa ovat puuhun kaiverretut nystyrät, onkalot ja uurteet, ovat niin kauniita ja aistillisia, että niiden katsominen melkein sattuu.
Tulee halu päästä yhä lähemmäs, upottaa silmänsä värin samettiin, antaa ihonkin nähdä. Tämän lähes ylimaallisen kauneuden rinnalla kulkee teoksissa kuitenkin aina aika karukin primitiivisten merkkien kieli. Se tuntuu tavoittavan jotain aikojen ja paikkojen takaista.
Taidegrafiikkaa Mäkelä on tehnyt 1990-luvun alusta lähtien. Hyvin usein hänen grafiikkansa kuva-aiheet ovat ensin olemassa maalauksina, mutta saavat sitten graafisina vedoksina toisenlaisen toteutuksen.
Grafiikka on tietysti maalausta enemmän konkreettisesti pintaa. Mäkelän grafiikassa korostuvat hänen maalauksiinsa verrattuna kuvan rakenne ja kuva-aiheiden yhdistelyn metodiikka, ja sen tarkastelu tapahtuu ehkä enemmän älyllisesti ja puhtaasti katseen kautta.
Mutta kauniita ovat värit näissäkin töissä, eikä kimallettakaan ole täysin unohdettu, siitä merkkinä Tiibettiläisen morsiussatulan hieno siniharmaa taustaväri.
Leena Kangas
Artikkelin lähde Kaleva