Artikkelin lähde Kaleva
Esko Aho Kaleva
Oulu Kaksi Oulun seudulta maailmalle lähtenyttä taiteen tekijää, Ranskassa asuva kuvataiteilija ja kirjailija Hannu Väisänen sekä Hollannissa asuva mezzosopraano Virpi Räisänen, ovat innostuneita yhteisestä hankkeestaan kuin historian löytöretkeilijät.
Tositapahtumiin pohjautuva Juha T. Koskisen Lusia Rusintytär -kamariooppera 1600-luvulla eläneestä runonlaulaja-parantajasta Lusia Rusintytär Korhosesta saa elokuussa kantaesityksensä Utajärvellä Ahmaksen perinnekylän rotkossa ja Oulun kaupunginteatterin suurella näyttämöllä Oulunsalo Soi -festivaalilla.
Myöhemmin syksyllä produktio vierailee myös Helsingissä suuressa vuosittaisessa kaupunkikulttuuritapahtumassa, jonka nimeä ei saa vielä julkaista.
"Oopperan tekeminen lähti liikkeelle lehtiartikkelista syksyllä 2012. Kyseessä oli ihan pieni juttu Ahmaksen kalevalaiskylästä ja Lusian tarinasta. Siinä oli jotakin erikoista. Minulle tuli heti kylmät väreet. Sama energiavirtaus on jatkunut kolmen vuoden ajan", selvittää Räisänen.
"Otin lehden mukaan Hollantiin. Se kummitteli työpöydälläni viikkokausia, kunnes luin jutun uudelleen. Silloin sain ajatuksen 15 minuutin mittaisesta Lusia-aiheisesta soolokantaatista sopraanolle ja jousikvartetille. Soitin säveltäjä Juha T. Koskiselle, joka innostui aiheesta välittömästi."
Utajärvellä Ahmaksen kylässä eli 1600-luvulla 40-vuotias "itsellisnainen" Lusia Rusintytär Korhonen, jota Oulun talvikäräjillä 1680 syytettiin noituuden harjoittamisesta.
"Kylässä tiedettiin, että Lusia paransi saunassa sairaita ihmisiä. Oulun päässä kuitenkin epäiltiin, että hän käyttää noitakeinoja. Ihmiset, jotka halusivat käräyttää Lusian, kertoivat tai valehtelivat hänen esimerkiksi käyttäneen parannustöissään kirkon öylättileipiä, jotta sokeat saisivat näkönsä takaisin", sanoo Väisänen.
Lusia määrättiin ensin Oulun talvikäräjille, jonne hän ei saapunut, vaan käveli loitsurunoja laulaen metsään ja hirttäytyi mäntyyn.
Käräkirjojen mukaan, koska syytetty oli mennyt itsensä luvattomasti hirttämään, hänet täytyi vielä polttaa. Tiedossa ei ole, tapahtuiko näin.
Säveltäjän mielestä Lusian tarinassa oli aineksia mittavampaankin teokseen. Koskinen ehdotti Räisäselle, että mukaan pyydettäisiin joku pätevä Oulun seudun kirjailija libretistiksi.
"Olin noin vuosi tätä ennen lukenut Suomen kuvalehdestä Hannu Väisäsestä kirjoitetun haastattelun, joka teki minuun syvän vaikutuksen. Kun sain tietää, että Hannu on Oulusta kotoisin, päätin kysyä librettoa häneltä", Räisänen kertoo.
"Selvitin Lusian tarinan Hannulle sähköpostilla. Yllätyksekseni vastaus tuli tunnin sisällä, ja se oli erittäin myönteinen. Oopperahanke on edennyt koko ajan vahvalla, positiivisella energialla."
Oopperan kehittelemisen aikana on esiin noussut sellainenkin sivujuonne, että Virpi Räisänen löysi omat, isän puolen sukujuurensa Ahmaksesta Räisäsen tilalta.
Lisäksi hänen äitinsä suku on Utajärven Seppäsiä. Lusia oli Reeta Seppäsen serkku. Noituutta väitettiin harrastetun nimenomaan Seppästen saunassa. Oulun käräjillä Reetaa syytettiin siitä, että hän oli kotonaan pidetyn kyläjumalanpalveluksen aikana varastanut papin säkistä öylättejä Lusialle.
"Sukuhistoriansakin takia Virpi on siis kaikkein uskottavin Lusian esittäjä", kommentoi Hannu Väisänen.
Oulun yliopiston dosentin Kari Sallamaan mukaan merkittävä osa Kalevalan runoista on peräisin juuri Ahmaksen seuduilta, mistä ihmiset siirtyivät vähitellen kohti Vienan Karjalaa.
Kun Elias Lönnrot 200 vuotta Lusia Rusintytärtä myöhemmin keräsi materiaalia kansalliseepokseensa, asuivat monet suvut jo kauempana idässä. Oulusta Kajaaniin johtanut Kuninkaantie oli tärkeä liikenneväylä molempiin suuntiin.
"Saamansa syytteen takia Lusia on ensimmäinen nimeltä tunnettu runonlaulaja ja siksi myös kansallisesti merkittävä hahmo", arvioi Virpi Räisänen.
Hannu Väisäsen mielestä Lusia ohittaa jopa Larin Parasken ja muut 200 vuotta myöhemmin eläneet runonlaulajat.
"Ahmaksen perinnekylä on viimeinen ja lähimpänä Oulua, jossa vielä laulettiin runomitalla Kalevalaa. Lusian isä Rusi Korhonen oli Lusiaakin kuuluisampi parantaja, joka opetti taitojaan tyttärelleen", kertoo Väisänen.
"Tässä paljastuu uutta kansallista kulttuurihistoriaa. Lusian laulamaa runoutta ei ole löytynyt, koska se oli suusanallista. Käräjäkirjoissa vain todetaan ruotsiksi, miten Lusia saunaan mennessään ja tullessaan lauloi ’runoskevisor’."
Lusia Rusintytär -oopperassa on nimiosan lisäksi rooli poikasopraanolle.
Noin tunnin mittaisen oopperan ohjaa ja koreografioi Jorma Uotinen, joka esiintyy itsekin teoksessa JoJon - Oulun tanssin keskuksen tanssijoiden kanssa.
Hannu Väisänen tekee libreton lisäksi koko oopperan visuaalisen ilmeen, kuten lavastuksen, puvut ja videot.
Musiikin johtaa Jonas Rannila. Oopperassa on kahdeksan soittajan kamariyhtye, jonka muodostavat muun muassa Tempera-jousikvartetti, cembalisti Elina Mustonen ja lyömäsoittaja Antti Suojärvi.
Mihkel Kolditsin johtamaa mieskuoro Pohjan Laulua kuullaan oopperassa nauhalta.
Artikkelin lähde Kaleva